Kulkiessani kolmen koiran kanssa ihmisten ilmoilla suuri(n?) osa satunnaisista vastaantulijoista ei malta olla kommentoimatta retkuettamme. Varsinkin tällaisena runsaslumisena talvena ylivoimaisesti suosituin kommentti on ollut ehdotus valjastaa koko kööri pulkan/reen/kelkan eteen. Kokeiltu on. Ei toimi. Eikä siitä tällä erää sen enempää. Voi olla, että joskus myöhemmin vielä palaan tähän ”sadetakki, kumisaappaat ja nuoskalumi” –episodiin, mutta nyt ei ole sen aika.

Lähes yhtä suosittu satunnaisen vastaantulijan kommentti on ihmettely siitä, miten pystyn hanskaamaan kolmen eri suuntiin sinkoilevan koiran hihnat sotkeutumatta niihin. Mistä päästäänkin tämän kerran aiheeseeni: partiolaistoimintaan.

Partio on erinomainen harrastus lapsille ja nuorille. Se opettaa hyödyllisiä erätaitoja ja pitää potentiaaliset nuorisorikolliset poissa pahoilta teiltä – kaatosateessa märässä teltassa pimeässä umpimetsässä ei ehkä ensimmäisenä juolahda mieleen idea lähteä kartsalle mummoja potkimaan. Tai jos juolahtaakin, niin aika harva lähtee siinä tilanteessa kuitenkaan tuota ajatusta toteuttamaan.

Siis minähän en ole koskaan itse harrastanut partiotoimintaa, höpisen ihan vain mielikuvien ja kuulopuheiden perusteella. Eli jälleen yksi naimaton avioliittoneuvoja… Mutta minulla on erittäin vahva käsitys, että erilaisten solmujen opettelu kuuluu peruspartiolaisen puhdetöihin. Koirien kanssa olemmekin kehittäneet muutamia helppoja solmuja, joista voisi olla iloa ja hyötyä partiolaisille. Miksei myös purjehtijoille, eikös siinäkin hommassa tarvita solmuja jotka ovat helppoja ja nopeita tehdä, mutta pitävät hyvin eivätkä aukea omia aikojaan?

Seuraavassa esittelenkin näppäriä solmuharjoituksia, joita on mukava treenailla vaikkapa iltanuotiolla. Tarvikkeiksi tarvitaan vain kolme talutushihnaa, ja mielellään yksi nopealiikkeinen koira kunkin hihnan toiseen päähän. Myös kissa käy, jos se on sellaista liikkuvaa sorttia, eikä jähmety paikoilleen hihnaan joutuessaan. Itse asiassa harjoituksiin voisi saada mukavaa lisäväriä, jos osassa hihnoista olisi toisessa päässä koira, osassa kissa…

Lettinauha: Jokainen varmaan osaa letittää kolme narua, tai vaikkapa pullapitkon. Tämä harjoitus on vielä yksinkertaisempi. Ei tarvitse kuin ottaa kaikki kolme hihnaa samaan käteen, ja käyttää toista kättä esim. kännykkään puhumiseen. Hetkessä hihnoista on muodostunut tiukka lettinauha koirien käydessä jokainen vuorollaan haistelemassa ojanpenkkaa tai muuten vaihtaessa keskinäistä järjestystään. Vähän samaan tapaan kuin kurkiaurassa tai joukkuepyöräilyssä.

Namusolmu: Tämän solmun tekemistä auttaa, jos taskusta löytyy jotain herkkuja. Monelle koiralle kelpaa lähes mikä tahansa mitä voi syödä, ahneimmille (ja/tai tyhmimmille?) riittää pelkkä rapiseva muovipussi taskun pohjalla. Namusolmu syntyy, kun paksujen lapasten, kylmästä kankeiden sormien tai jonkun muun syyn takia koirien palkkaaminen viivästyy sekunnin murto-osan. Tuossa ajassa koirat ehtivät vaihtaa keskenään paikkaa noin 20 kertaa, mikä riittää saamaan hihnat näppärään ja varsin pitävään solmuun.

Koirasolmu: Tähän tarvitaan avustajakoira, joka kävelee vastaan tien toista puolta. Ota omat koirasi lyhyempään hihnaan (ellet halua, että ne ryntäävät joukolla sen auton alle, joka kuitenkin juuri sillä hetkellä päättää myös tulla vastaan). Et huomaakaan – ainakaan jos olet varustautunut riittävän hyvillä kuulosuojaimilla – kun koirasi ovat taas kiepauttaneet hihnansa mukavaan ja pitävään solmuun. Hauskaa vaihtelua koirasolmuun saat käyttämällä avustajakoirana välillä parasta leikkikaveria, välillä pahinta vihamiestä (tai siis –koiraa).

Hybridi on kahden edellisen yhdistelmä, jonka saat aikaan kun yrität opettaa koirat ottamaan namukontaktin sen sijaan että ryntäisivät rähjäämään vastaantulijalle. Tyypillisesti tällaisessa tilanteessa koirien intressit jakaantuvat kahteen ryhmään: ahneimmat keskittyvät tekemään namusolmua, kun taas osa hyökkii rakentamaan koirasolmua. Tuloksena syntyy mielenkiintoinen yhdistelmäsolmu, jonka selvittämiseen ei ole olemassa valmista kaavaa.

Paimensolmu: tämä solmu sopii erityisen hyvin liikkeellään (ja äänellään!) paimentaville roduille, kuten porokoirille. Katseella paimentavat bordercollie-tyyppiset koirat voivat pitää paimensolmua vähintäänkin epätyypillisenä, ellei peräti mahdottoman vaikeana. Paimensolmu syntyy, kun yksi koirista päättää ruveta paimentamaan muita. Kieppuessaan toisten koirien (ja mahdollisesti myös taluttajan) ympärillä paimen saa hihnat mukavaan pakettiin, usein myös paimennettavat koirat (ja mahdollisesti myös taluttajan) sinne paketin sisään.

Leikkisolmu saadaan nimensä mukaisesti kahden tai useamman koiran leikkiessä. Leikkisolmut voidaan jakaa karkeasti kahteen alalajiin: jalkasolmu syntyy kun koirat kieppuvat toistensa ympäri ja hihnat sotkeutuvat jalkoihin, vähän samaan tapaan kuin rodeossa. Hirttosolmu puolestaan syntyy pystypainissa hihnan kiertyessä toisen leikkijän kaulan ympäri. Tätä solmua on syytä harjoitella varoen, mieluiten harjoitus tulisi päättää siinä vaiheessa kun solmu on vielä suhteellisen nopeasti aukaistavissa.

Peurasolmu on harjoituksena haastavin, koska se vaatii oikeat olosuhteet. Toisaalta, kun kaikki natsaa kohdilleen, on itse solmun tekeminen varsin helppoa. Tarvitaan tiheä pusikko ja tuoreet peuranjäljet. Mielellään vielä usean peuran, niin että jäljet risteilevät pusikossa sinne tänne. Koirat kiepahtavat kukin vuorollaan taluttajan jalkojen ympäri. Sen jälkeen jokainen säntää eri suuntaan peuranjälkien perään ja nykäisee samalla oman hihnansa tiukalle. Asetelma on varmasti tuttu kaikille sarjakuvien ja animaatioiden ystäville, juuri näin koirat tekevät kaikissa piirrosfilmeissä 101 dalmatialaisesta lähtien. Kokemuksesta voin sanoa, että tämä solmu on kaikista esittelemistäni pitävin, sitä on lähes mahdoton saada auki niin kauan kuin koirat hoitavat oman osuutensa, eli kiskovat risukossa kukin eri suuntaan.

Olen itse testannut kaikki nämä solmutyypit koirieni kanssa, ja voin taata, että ne toimivat. Jokainen voi myös itse kehittää uusia variaatioita ja yhdistelmiä, jos harjoitukset rupeavat pitemmän päälle tuntumaan yksitoikkoisilta. Ja kuten kaikessa muussakin koirankoulutuksessa, tässäkään ei riitä että temppu onnistuu kotona, sitä on syytä harjoitella useissa erilaisissa ympäristöissä: kaupan parkkipaikalla, koulutuskentällä, koiranäyttelyssä… Se on hauskaa, etenkin tilannetta sivusta seuraavien satunnaisten vastaantulijoiden mielestä.