Ostin töistä käytöstä poistetun laser-tulostimen, kun sain niin halvalla. Tulostimen mukana tullut välijohto olisi edellyttänyt, että tietokoneessa on paikka D-liittimelle. Läppärissä sen enempää kuin pöytäkoneessa ei ole kuin usb, ja sellainen ”pikku-d”. No eipä hätiä mitiä, kaupastahan niitä välijohtoja saa, tai adaptereita. Siispä suuntasin tänään piuhakauppaan, kun oli muutakin asiaa kaupungille.

Gigantista ei löytynyt sopivaa. Joten seuraavaksi Expertille – minun lempikauppaani, koska siellä saa aina loistavaa palvelua. Eipä ollut oikeanlaista välijohtoa tai adapteria sielläkään. Mutta huomasin rivin värikasetteja, ja muistin että kotona mustesuihkusta on väri lähes finito. Tietenkään en muistanut millaiset värikasetit siihen kuuluvat. Arvelin muistavani printterin mallin, mutta en ollut siitäkään ihan varma. Joten ystävällinen myyjä meni koneelta katsomaan, löytyisikö mainitsemastani mallista kuvaa, että voisin tunnistaa (tai olla tunnistamatta) printterini. Löytyihän se kuva pienen etsimisen jälkeen, vehje näytti ihan samanlaiselta kuin omani, ja sitä kautta selvisi myös millaiset värikasetit siihen kuuluu.

Sillä aikaa kun myyjä etsi minulle mustesuihkun kuvaa, katselin aikani kuluksi seinustalla ollutta telkkarivalikoimaa. Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että minun on ihan turha hankkia uutta televisiota jos katson sitä ehkä kerran kuussa tai vieläkin harvemmin. Viime aikoina olen kuitenkin ruvennut katsomaan telkkaria enemmänkin, ja kaikissa tarjolla olevissa vaihtoehdoissa oli paljon parempi kuvanlaatu kuin vanhassa kuvaputkitöllössäni. Yllätyin, etteivät pienimmät littu-tv:t olleet sen kalliimpia, ja rupesin tutkailemaan yhtä 23-tuumaista vähän ”sillä silmällä”.

Olin jo ostamaisillani 23-tuumaisen, kun myyjä viisasi minulle toisen samanmerkkisen mutta 32-tuumaisen, joka maksoi saman verran – itse asiassa neljä euroa vähemmän. Hetken pähkäiltyäni päädyin valitsemaan sen isomman.

Mutta: minulla on tv-tasolla television lisäksi myös stereot. Jos (tai siis kun) ostan siihen isomman telkkarin, vanhat stereot eivät enää mahdu siihen viereen. Siispä suuntasin mikrohifi-osastolle. Ja valitsin sieltä itselleni uudet soittimet. (Puolustuksekseni voin sanoa, että vanhoissa stereoissa on CD-soitin ollut rikki jo kauan, ja olen vähän miettinyt uusien hankkimista, vaikkei niille kauhean paljon olekaan käyttöä.)

Lopputuloksena oli, että yhden välijohdon sijasta ostin kaksi värikasettia, television ja mikrohifisarjan. Se siitä ”halvasta” laser-tulostimesta… Mutta kyllä sain taas Expertillä erinomaista palvelua!

Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta kun minulle kävi näin. Aikoinaan menin etsimään kesän alennusmyynneistä itselleni vähän siistimpiä housuja. Ale-hintaisia (tai muitakaan) housuja en ostanut, sen sijaan ostin ruohonleikkurin. Toisen kerran tarkoitukseni oli ostaa lenkkarit – ja ostin auton. Mutta sentään valkoisen auton, eli väri kuitenkin oli oikein… Kun sitten kerran käytin tätä valkoista autoa huollossa, satuinkin ostamaan itselleni vihreän auton. Mutta on syytä huomata, että sillä kertaa hoidin myös varsinaisen asiani, eli ensin huollatin vanhan auton ja maksoin huollon, ja vasta sitten iskin silmäni siihen vihreään unelma-autooni.

Olen siis joutunut huomaamaan, että minulla on melkoisen kallis käsiala. Olisi varmaan syytä opetella kirjoittamaan kauppalaput vähän selvemmin, ennen kuin ajan itseni ihan konkurssiin…