Koirien kanssa pelatessa vahinkoja sattuu, ja jäykkäkouristusrokotus on syytä pitää jatkuvasti voimassa. En kuitenkaan muista, että yksikään koira olisi koskaan purrut minua ihan tarkoituksellisesti tai vihaisuuttaan, aina kyse on ollut jonkunlaisesta tapaturmasta, esimerkiksi leikin tuoksinassa koiran ote pallosta on lipsahtanut ja osunut peukaloon. Ja useimmiten purija (tai oikeastaan ”hampaan lipsauttaja”) on ollut joku omista koiristani.

Aikoinaan labradorin kokoinen sekarotuinen koira tempasi itsensä irti taluttajaltaan hyökätäkseen Haltin päälle. Ihan oli oma syyni kun menin väliin Haltia suojaamaan, selvästi koira päästi välittömästi irti huomatessaan, että suussa olikin ”väärää lihaa”. Tämän tapauksen jäljiltä minulla kuitenkin on edelleen reidessä neljä kulmahampaan aiheuttamaa arpea ja niiden keskellä puolikkaan kananmunan kokoinen patti. Vaan ihan hyvin tuo on onnistunut selluliittimuhkuroiden sekaan maastoutumaan…

Toinen itse aiheutettu vieraan koiran purema sattui muutama vuosi sitten, kun naapurin Emmalla oli juoksut hehkeimmillään. Muuan viriili kettuterrieriuros oli livahtanut riiuureissulle ja ilmestyi naapurin pihaan Emmaa jallittamaan. Koska tunnistin koiran eikä Emman isäntäväki ollut kotona, menin ottamaan karkulaista kiinni. Kettuterrieri on tunnetusti vikkelä liikkeissään, ja sain jahdata koiraa hyvän aikaa. Lopulta sain ahdistetuksi sen leikkimökin verannan nurkkaan.

Totta kai nurkkaan ahdistettu koira puolustautuu, varsinkin kun hinku tyttöihin on suuri. Joten kun kumarruin pujottamaan näyttelyhihnaa pään yli, sain nopean tikkauksen käteeni. Hassua tilanteessa oli se, että välittömästi kun hihan oli sujahtanut koiran kaulaan, kiihkeästä ja kiilusilmäisestä rakkauden lähettiläästä tulikin se hyvin koulutettu perhekoira, joka se normaalisti on. Joten otin oikeaoppisen seuraamisliikkeen siirtyessämme naapurin pihasta omaan pihaani, missä laitoin koiran tarhaan odottamaan isäntäväkeään.

Tullessaan hakemaan koiraansa omistaja oli niin tavattoman pahoillaan ”kaikesta siitä vaivasta”, etten viitsinyt edes mainita saamaani puremaa... Omistaja olisi vain suotta ruvennut murehtimaan koiransa yhteiskuntakelpoisuutta ja mahdollista vihaisuutta. Koira oli toiminut niin kuin koira sellaisessa tilanteessa toimii, ei se ollut mitenkään vihainen tai arvaamaton. Minä vain otin tietoisen riskin ahdistaessani koiran nurkkaan ja työntäessäni käteni ehdoin tahdoin syötiksi.

Tänään aamulenkillä onnistuin taas vaihteeksi saamaan viisisenttisen haavan käteeni, tällä kertaa asialla oli oma koira. Tosin haava saattaa olla myös kynnen eikä hampaan aiheuttama, en siinä hässäkässä ehtinyt tajuamaan kumman – itse haavankin huomasin vasta jälkikäteen, kun aioin laittaa käsineen takaisin käteen ja huomasin että peukalonkanta ja kämmenselkä ovatkin veressä.

Siidalla on ikävä tapa pureskella lenkillä maahan pudonneita risuja, varsinkin koivunoksat ovat ”herkkua”. Tästä seuraa, että lähes joka lenkillä saan kaivaa sen suusta kitalakeen takahampaiden väliin tarttuneita oksanpätkiä. Yleensä toimenpide on helppo: toisella kädellä koiran suu auki, toisella kädellä poimin tikun tutusta paikasta, ja se on siinä. Siidakin on jo oppinut ymmärtämään mistä on kyse, ja ihan kiltisti antaa minun tehdä tämän operaation.

Tänään sinne kitalakeen sattuikin jämähtämään vähän paksumpi tikku, joka ei irronnut yhtä helposti. Jouduin yrittämään useamman kerran, ja Siidakin hermostui, rimpuili ja yritti itse tassuillaan ”auttaa”. Vasta vähän pidemmän tappelun ja kiroilun jälkeen tikku suvaitsi irrota (ja kun heitin sen maahan, niin Siida välittömästi nappasi sen uudestaan pureskeltavaksi…). Ja lopputuloksena tosiaan oli verinen käsi.

Tätäkään episodia ei kukaan (onneksi) ollut näkemässä, mutta kuulemisesta en mene takuuseen, sen verran minulla taisi olla volyymiä mukana kiroilussani. Tosin heti tapahtuman jälkeen paikalle osunut naapuri väitti, ettei ollut kuullut mitään. Ihmettelen kyllä mikäli näin oli, taisi naapuri olla vain kohtelias. Tai sitten ei uskaltanut heittäytyä ”hankalaksi” kun vastassa oli verisenä riehuva, kiroileva ja karjuva sekopää…