En ole shoppailijatyyppiä. Minusta ei ole mitään hohtoa kierrellä kaupoissa hypistelemässä tavaroita – eikä varsinkaan vaatteita. Se ei vain ole minun juttuni. Jos tarvitsen jotain, teen täsmäiskun sopivaan kauppaan, ostan tarvitsemani ja lähden pois. Ellen löydä etsimääni tavaraa viimeistään toisesta kaupasta, hermostun ja painun kotiin. Ellen sitten sorru huonolla käsialalla kirjoitetun kauppalapun ansaan… (Tästä onkin jo ollut puhetta…)

Edellä kerrottu ei kuitenkaan koske kirjakauppoja. Missä tahansa kaupungissa, missä tahansa maassa, jos minun on tapettava aikaa (eikä sää suosi jäätelönsyöntiä puistonpenkillä), menen kirjakauppaan.  Siellä kielimuureista välittämättä hypistelen koirakirjoja, pengon ale-laatikoita, ja teen löytöjä. Tarvittaessa tämä onnistuu myös kotoa käsin, nettikirjakaupoissa. Sillä ei ole mitään merkitystä, että olen jo joutunut hankkimaan oman kirjahyllyn lukemista odottaville kirjoille – ja että sekin on jo käynyt pieneksi. Ostan kirjoja enemmän kuin ehdin ikinä lukea, pakko se on tunnustaa.

Viime kesänä päätin, että kirjojen hamstraamisen on pakko loppua. Kun samaan aikaan tein omaa muuttoani ja tyhjensin äitini asuntoa, kulki lyhyen ajan sisällä käsieni kautta lähes 70 muuttolaatikollista kirjoja (eipähän tarvitse ihmetellä, mistä kirjahamsteri on geeninsä saanut). Niistä noin puolet vein divariin, ja iso osa meni sukulaisille ja ystäville. Muutama jopa lensi jätelavalle, mikä tuntui lähes anteeksiantamattomalta synniltä. Vain kaikkein parhaat, rakkaimmat tai muuten tärkeimmät kirjat jätin itselleni talteen. Ja tietysti ne lukemattomat lukemattomat…

Tänään pääsin pitkästä aikaa kirjamessuille. Messut järjestetään kyllä Jyväskylässä vuosittain, mutta parina viime vuotena en päällekkäisten menojen takia ole päässyt siellä käymään. Kaiken lisäksi tänä vuonna messut sijoittuivat tilipäivää seuraavalle viikonlopulle, eikä edeltävälle kuten aikaisemmin… Kirjafriikin märkä uni toteutui!

Etukäteen ajattelin, että ostan vain pari kirjaa, tai ehkä kolme. Tai enintään neljä… Mutta siinä valikoiman paljoudessa ja messutarjousten puristuksessa taisi mopo vähän karata käsistä. Lopputulos: yksi lahjakirja (enpäs kerro että mikä tai kenelle, siltä varalta että kyseinen henkilö sattuu lukemaan tämän…), kolme keittokirjaa (aasialaisen keittiön jättiopus kympillä, samoin italialaisen, ja vielä yksi kokonaan intialaiselle ruualle omistettu), pari runokirjaa (yleensä ne ovat kohtuuttoman kalliita, mutta löysin kojun jossa niitä sai kaksi vitosella), kolme sarjakuva-albumia (ja ainakin kymmenen jotka jätin ostamatta, ja nyt jo harmittaa…).

Lisäksi kotiin kulkeutui yhdeksän ”ihan tavallista” kirjaa. Osa sellaisia joita olen jo pitempään suunnitellut ostavani ja nyt löysin alennuksella (esim. Imbi Pajun Torjutut), osa kuriositeetteja, jotka ostin kun sain edullisesti (Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus häistä mediaspektaakkelina eurolla). Ja loput jotain siltä väliltä. Pidin linjanani, että ”tavallisista” kirjoista en maksa yli vitosta kappaleelta, mutta kyllähän sitä rahaa hupeni näinkin.

Vähän yhdisteltyinä ostokseni mahtuivat neljään muovikassiin. Niitä sitten raahasin ranteet kipeinä läpi Elämysviikonlopun muiden messujen, kolhien tungoksessa toisten messuvieraiden jalkoja kirjankulmilla. Jostain kumman syystä hyvät olot, pihat, puutarhat, viinit ja postimerkit eivät jaksaneet kauheasti kiinnostaa, vaan aika nopeasti suuntasin ulko-ovelle – varmuuden vuoksi kiersin paluumatkalla kirjamessujen hallin, etten sortuisi vielä muutamaan ostokseen.

Kotiin ajellessani mietin, että mitähän sitä taas tuli tehtyä. Kuitenkin, kun kotona purin ostokseni kasseista, ei yksikään kirjoista tuntunut turhalta hankinnalta. Mutta nyt tuntuu viisaimmalta sulke tietokone ja käpertyä sohvannurkkaan viinilasin ja kirjan kanssa…