En ole oikein perillä arkkitehtuurin tyylisuuntauksista, mutta minulla on sellainen mielikuva, että goottilainen tyyli olisi semmoista raskasta ja massiivista, ehkä vähän rujoakin. Mikäli näin on, niin minulla on goottilainen pihagrilli. Ja vaikkei olisikaan, niin onhan se mukava ajatella, että tuo pihalla seisova möykky edustaa jotain ihan ”oikeaa tyyliä”…

Edellisessä pihassani minulla oli itse muurattu pihagrilli, joka oli todella ahkerassa käytössä. Jälkikasvun mielestä liiankin ahkerassa, he olisivat syöneet mieluummin jotain normaalia ruokaa erilaisten grilliviritelmieni sijaan… Toisaalta heidän kaverinsa tuntuivat arvostavan enemmän gourmet-grillailuani, ja minusta olikin tosi mukava kokkailla grilliruokaa välillä isommallekin laumalle nuorisoa. Tulee ihan ikävä noita aikoja… (Jos joku ko. nuorisosta sattuu tätä lukemaan, niin ihan vinkiksi: tervetuloa myös tähän uuteen osoitteeseen!)

Puolen Hehtaarin Metsässä ei grilliä ollut valmiiksi, myyjät veivät omansa mennessään. Ensiavuksi toin tullessani ikivanhan pallogrillin (isä sai sen aikoinaan 50-vuotislahjaksi, ellen ihan väärin muista). Kyllähän silläkin makkarat kärtsää, mutta mihinkään sen kummempaan ei pallogrilli oikein taivu. Joten alusta alkaen oli selvää, että tarvitsen tänne myös ihan kunnollisen pihagrillin.

Tätä silmällä pitäen toin vanhasta osoitteestani pihalaattoja, joita siellä oli käytetty estämään koiria kaivamasta kuoppia seinänvierustaan. Samoin hyväksi havaittu grilliritilä (joka alkujaan on ollut varmaan joku kaupan hylly tms.) kulkeutui uuteen osoitteeseen. Työkaverilta ostin kohta muuton jälkeen kasan lecaharkkoja. Kun vielä alkukuusta sain siskolta tulitiiliä, jotka olivat jääneet yli hänen grillityömaaltaan, alkoivat materiaalit olla kasassa.

Kottikärryt olivat jääneet vanhaan osoitteeseen, joten ne jouduin ostamaan uudet. Grilliprojektin haastavin vaihe olikin uusien kottareiden kokoaminen: tuntui, että käsiä olisi ollut tarpeen olla vähintään toinenkin pari, ja välillä ehti jo arveluttaa omien voimienkin riittävyys. Mutta niin vaan sain kottarit kasaan, ja pääsin varsinaiseen työhön.

Seuraava hikisempi urakka oli montun kaivaminen. Osoittautui, että maaperä on täynnä koivun juurakkoa (minkä ei sinänsä olisi pitänyt olla mikään yllätys, ottaen huomioon pihassa kasvavien koivujen määrän). Siinä sai hyvin puretuksi kaikki vanhat aggressiot ja muut purkamattomat patoumat, kun pistolapiolla hakkasi koivunjuuria poikki.

Mullan ja juurien tilalle piti monttuun kuskata täytettä. Pihasta löytyi valmiiksi kasa sepeliä/hiekkaa, siitä oli hyvä kärrätä routaeristettä grillin alle. Tosin sitä ei tullut kovin paksua kerrosta, kun en jaksanut niiden koivunjuurien kanssa niin kauheasti tapella… Ensi keväänä sitten selviää, onko routaeriste riittävä, vai täytyykö sitä vielä lisätä.

Kun monttu oli kaivettu ja sepeli roudattu, oli loppu lastenleikkiä. Pohjalle laitoin pihalaatat, ja sen jälkeen kasasin itse grillin lecaharkoista kuin lapsuuden lego-rakennelman. Muutamaan kertaan vaihdoin harkkojen järjestystä, mutta se oli varsin vaivatonta, kun kasaamisessa ei ollut tarpeen käyttää lainkaan laastia. Lopuksi vuorasin tulipesän siskolta saamillani tulitiilillä.

Tulitiilet kuitenkin loppuivat kesken, ja työhön tuli muutaman päivän tauko, että ehdin käydä ostamassa niitä lisää. 20 tulitiiltä ovatkin ainoat grilliin uutena ostetut osat, kaikki muu on kierrätyskamaa. Viikko sitten pääsin virittämään ensimmäiset tulet uuteen grilliin, sen jälkeen olen vielä vähän viritellyt lecaharkkojen ja tulitiilien järjestystä. Ja alkuviikon sateilla otin käyttöön liiterin päädystä löytämäni aaltopellin kappaleen, siitä sai grilliin täydellisen sadekatoksen kun sen viritteli parin ylimääräisen tulitiilen varaan rakennelman päälle.

Lopputuloksena minulla on nyt ”täydellinen” pihagrilli, johon olenkin viritellyt tulet joka ikinen ilta grillin valmistumisen jälkeen. Toistaiseksi olen grillannut siinä vain makkaraa, toisaalta päästäkseni ”sinuiksi” sen kanssa, toisaalta koska aika ei ole riittänyt suuritöisempiin ateriakokonaisuuksiin. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus siirtyä jo astetta haastavampiin ruokalajeihin.

Eihän se mikään kaunotar ole, mutta ajaa hyvin asiansa. Ja kun se on tuollainen hieman massiivisempi ilmestys, niin siinä on turvallista grillaamisen lisäksi myös polttaa jätepuuta vaikka vähän isommallakin liekillä. Täältä tontilta löytyy vanhoja pakkauslavoja ja muuta vanhaa (puhdasta) puuta useammastakin paikasta, niistä olisi tarkoitus ainakin näkyvämmällä paikalla olevat kasat pikku hiljaa roudata grilliin. Ja ruusupuskista olisi syytä katkoa ja polttaa vanhat kuivuneet varret, ja vaikka mitä.

Veikkaanpa, etten tänäkään kesänä tee kovin montaa kertaa ruokaa sisätiloissa…