Oli siellä Prahassa ihan oikeitakin nähtävyyksiä. Ja kävimme me niitä katsomassakin. Museoista ja kirkoista emme kumpikaan ole hirveän kiinnostuneita, vaikka parissa sellaisessakin piipahdimme. Ikkunoista kurkimme taidegallerioihin, jos matka olisi kestänyt yhden päivän enemmän, olisimme menneet niihin sisällekin. ”Suunnitellusti” valitsimme käyntikohteiksi Kaarlen sillan, Juutalaisen korttelin ja Prahan linnan. Ja tietysti vanhan kaupungin.

Meidän mielestämme Prahan tärkein nähtävyys on sen vanha kaupunki kokonaisuudessaan. Turistioppaat nostavat sieltä esiin tiettyjä rakennuksia jotka kyllä ovatkin upeita, mutta vielä upeampi on yleinen katukuva. Jokaisessa risteyksessä teki mieli kaivaa kamera esiin ja kuvata kaikkiin ilmansuuntiin. Onkohan asema Unescon maailmanperintökohteena poikinut lisää rahoitusmahdollisuuksia? Ainakin talot olivat kautta linjan remontoituja ja hyvässä maalissa, toisin kuin monessa muussa vanhassa Itä-Euroopan kaupungissa. Myös kaupunkikuvan yhtenäisyys viehätti, kokonaisuutta ei ollut pilattu moderneilla luomuksilla, jotka monessa muussa kaupungissa häiritsevät vaikka olisivatkin sinänsä kauniita yksittäisinä rakennuksina.

        

Varsinkin keskusaukio oli upea – minkä olivat kyllä kaikki muutkin turistit huomanneet. Ensimmäisen päivän viima ja tihkusade vähän vähensivät väkimäärää, toisaalta silloin aukiolla oli jonkun tapahtuman jäljiltä jotain kojuja maisemaa rumentamassa. Minulle tuli niistä mieleen saksalaiskaupunkien joulumarkkinat myyntikojuineen, mutta näiden prahalaisten versioiden tarkoitus ei selvinnyt. Seuraavana päivänä ne joka tapauksessa olivat kadonneet.

  

Keskusaukiolta löytyy myös Astronominen kello, joka lienee jonkunlainen Prahan symboli (tai ainakin yksi niistä). Ihmettelimme sitä jo ensimmäisenä päivänä, mutta vasta illalla botellissa lukiessani ostamaani turistiopasta sain tietää että aina tasatunnein kello tarjoaa ihan erityisen ”näytelmän”. Joten seuraavana päivänä suuntasimme uudestaan kellon luo, ja jäimme odottamaan näytöstä. Joka ei sitten lopulta ollutkaan kovin ihmeellinen: luuranko kavereineen vähän nytkähteli, ja apostolit kävivät kurkkimassa ikkunoista. Lopuksi kukko kiekui ja tornista soitettiin torvella jonkunlainen fanfaari. Koko homma kesti vain pari minuuttia. No, tulipahan sekin nähtyä.

  

Kaikissa valokuvissa Kaarlen silta näyttää olevan tupaten täynnä turisteja. Vihmovassa tihkussa tungosta ei juuri ollut. Tosin eipä tahtonut valokuvaamisestakaan tulla mitään, kun linssiin pärski jatkuvasti vesipisaroita. Seuraavana iltana osuimme sillalle pian sadekuuron jälkeen, jolloin väkimäärä ei ollut vielä mahdoton, mutta valokuvaaminen oli helpompaa. Sillan lukuisista patsaista yhtä ihmiset kävivät sankoin joukoin koskettamassa, patsaan yksi ihmishahmo sekä koira olivat kuluneet kiiltäviksi paljosta koskettelusta. Yritin illalla etsiä turistioppaasta selitystä, mikä tämän kosketteluvimman takana on, mutta asia ei lopultakaan selvinnyt. Jos joku sattuu tietämään vastauksen, niin saapi kertoa…

  

Lähellä Kaarlen siltaa on Juutalainen kortteli. Varsinaisesti meitä kiinnosti siellä vain vanha hautausmaa, mutta kun samalla lipulla pääsi käymään muissakin kohteissa, niin pitihän nekin kiertää. Emme kuitenkaan ostaneet ”täyden kierroksen” lippua, vaan edullisemman ja suppeamman version, jolla pääsi hautausmaan lisäksi pariin synagogaan ja museoon. Meitä olisi kiinnostanut enemmän nähdä ”oikeassa” käytössä oleva synagoga, näistä oli tehty museoita. Vaikka yritti olla noteeraamatta vitriinejä ja museoesineitä, ei synagogan ”syvin olemus” oikein päässyt avautumaan.

Prahan linnan alueella oli samanlainen pääsylippukäytäntö kuin Juutalaisessa korttelissakin. Kalliimmalla lipulla pääsi tutustumaan kaikkiin kohteisiin, edullisemmalla vain osaan (tärkeimpiin?). Siinä vaiheessa kun olimme vihdoin kiivenneet ylös linnalle, oli aukioloaikaa sen verran vähän jäljellä, ettei ollut mitään mieltä ostaa muuta kuin suppeampi vaihtoehto – tosin olisimme varmaan päätyneet samaan vaikka aikaa olisi ollut miten paljon tahansa.

Prahan linnan alueen rakennukset olivat upeita niin ulkoa kuin sisältäkin. Lisäksi linnan alueelta oli mahtavat näköalat yli kaupungin ja sen lukemattomien kirkontornien. Upein kaikista oli kuitenkin St. Vitus Cathedral. Se oli aivan käsittämättömän suuri kirkko täynnä toinen toistaan värikkäämpiä lasimaalauksia, patsaita ja vaikka mitä. Jo ulkopuolelta katsottuna rakennus oli mykistävä näky, sisältä vielä hienompi.

  

Kävimme me yhdessä shoppailuparatiisissakin: Palladium on uudehko, valtava ostoskeskus aivan Prahan vanhan kaupungin kupeessa. Viidestä kerroksesta ylin oli omistettu erilaisille ravintoloille. Muissa oli kauppoja joka lähtöön, enimmäkseen kuitenkin vaatepuoleen keskittyviä. Mukana oli pakolliset henkka-maukat ja muut, mutta suurin osa oli ainakin minulle vieraita. Tyyliltään ja hintatasoltaan kuitenkin enimmäkseen H&M-tyyppisiä, guccit ja hugo bossit pitivät myymälöitään vanhan kaupungin puolella.

Sisäänkäyntikerroksessa piipahdimme lähes jokaisessa kaupassa (emme henkka-maukoissa). Seuraavassa kerroksessa katsoimme näyteikkunat ja kurkkasimme ovesta, mutta menimme sisälle asti vain pariin liikkeeseen. Kolmannessa vilkaisimme näyteikkunoita ohi kävellessämme. Sen jälkeen osuimme liukuportaisiin jotka veivät neljännen kerroksen ohi suoraan viidenteen, totesimme sen ravintolakerrokseksi ja palasimme toisia liukuportaita neljänteen. Siinä vaiheessa alkoi ahdistaa, emme juuri edes vilkuilleet kauppoihin päin, vaan painelimme suorinta tietä takaisin alakertaan ja ulos. Ei meistä taida saada shoppailijoita tekemälläkään, kumpikaan ei kierroksen aikana ostanut yhtään mitään…

Last but not least: nämä eivät ehkä ole ihan oikeita nähtävyyksiä, mutta bongattiinpahan tällaisetkin: kakkapussiautomaatti ja sen alla koirankakkaroskis… Ehkä tämän jälkeen muutaman päivän Prahan-visiittimme on käsitelty riittävän monelta kantilta, ja voin jatkossa keskittyä taas kotoisempiin (arkisempiin?) aiheisiin.