Muistelen lukeneeni, että tshekit juovat väkilukuun suhteutettuna eniten olutta maailmassa. Ottaen huomioon sikäläisen oluen laadun, en yhtään ihmettele. Puhumattakaan hinnasta: ravintolassa oluttuoppi maksoi alle puolet siitä mitä sama määrä limsaa. Energiajuoman hinta oli yli viisinkertainen. Jopa teekupillinen saattoi olla kalliimpi kuin iso olut.

Siitä päätellen, miten paljon Siskon kanssa Prahassa suunnittelimme oluen juomista, olisi voinut olettaa meidän olleen koko reissun ajan vähintäänkin pienessä hiprakassa, parhaassa tapauksessa umpipöhnässä. Vaan ei: siitä hetkestä kun rupesimme miettimään oluella piipahtamista, saattoi mennä kolmekin tuntia, ennen kuin löysimme mieleisemme paikan ja meillä vihdoin oli tuopit edessämme.

Osaltaan tämä johtui viileästä säästä: terasseilla ei tarennut istua, ellei sinne ollut järjestetty jotain lämmitystä. Kuitenkin halusimme katsella samalla ohikulkijoita, joten mikään pimeä luukku ei kelvannut. Ei myöskään liian hieno paikka, eikä sellainen joka oli liian lähellä vanhan kaupungin keskusaukiota – tosin tästä kriteeristä lipsuimme kerran, ja saimme maksaa tuopistamme tuplasti sen mitä muutaman korttelin sivummalla. Jos emme aikoneet syödä samalla, ei myöskään mikään ”liian ruokapaikka” kelvannut.

Niinpä jatkoimme katujen ramppaamista, nähtävyyksien tutkailua, kaupoissa piipahtelua, valokuvien ottamista ja muuta turisteeraamista. Välillä jo unohdimme, että olimme etsimässä sopivaa olutpaikkaa. Usein suunniteltu oluttuopillinen konkretisoitui vasta siinä vaiheessa kun oli pakko päästä käymään vessassa… Tällä menolla tuoppeja kului vain kolme tai neljä per pipo koko päivän aikana, ja niistäkin vähintään yksi kului ruokajuoman muodossa. Botellille palatessamme ostimme vielä yhden tai kaksi tölkkiä yömyssyksi, mutta nekin tuppasivat jäämään kesken juomisen kun uni vei voiton.

Ensimmäisenä iltana, ja vielä seuraavana päivänä halusimme testata tshekkiläistä keittiötä. Kyllähän se hyvää oli, mutta sen verran rasvaista ja suolaista, että viimeisenä päivänä päätimme valita ihan jotain muuta. Tshekkiläisissä annoksissa kun ei ollut edes rehupuolta mukana käytännössä lainkaan, ellei hapankaalia lasketa. Toisaalta näiden annosten kanssa olut oli kyllä ainoa oikea ruokajuoma, viini olisi tuntunut vähintäänkin snobbailulta…

Tshekkiläinen erikoisuus (?): paahdettua Nasua...

Ja kun tshekkiläisen oluen makuun on päässyt, maistuu suomalainen (hyväkin) olut korvikkeelta. Niinpä kävin jo kotimatkalla Siskon luota tullessani ostamassa muutaman pullon tshekkiläistä. Onhan se Suomessa selvästi kalliimpaa, mutta kuitenkin hintansa väärtiä, jos malttaa nauttia vain pullon/tölkin tai enintään kaksi kerrallaan. Jos useampaa olutta kaipaa, voi yhtä hyvin siirtyä suomalaisiin...