Pidin kuluneen viikon kesälomaa, töissä kun oli vähän rauhallisempaa ja sairaslomien takia pitämättömiä kesälomapäiviä on vielä ihan kivasti jäljellä. Tavalliseen tapaan minulla oli suuret suunnitelmat viikon ohjelmaksi, niin paljon oli kesällä yksikätisenä jäänyt tekemättä. Ja ihan uusiakin rästihommia on tässä syksyn mittaan ehtinyt kertyä vähintäänkin riittävästi.

Jo etukäteen arvelin, että ainakin puolet suunnittelemistani tekemisistä jää tekemättä, ja sen sijaan makoilen sängyn pohjalla kirjan kera tai vietän aikaani tietokoneella naamakirjassa tai muuten vain pelailemassa – en toki tekemässä niitä lukuisia tietokoneella tehtäviä rästitöitä.

Niinhän siinä kävikin: perusteellisempi siivous on edelleen tekemättä eikä pienen koirayhdistyksemme lehtikään ole vielä paketissa. Koiratarhatyömaallani kyllä yritin kärrätä soraa portaiden tueksi ja kantaa betonilaattoja tarhan aidan viereen estämään aidan alta kaivautumista, mutta vasen käsi ei ollutkaan vielä kuntoutunut riittävästi moiseen hommaan. Joten se urakka jäi yhteen hiekkakuormaan ja kolmeen betonilaattaan – yritänpähän uudestaan taas parin viikon kuluttua.

Mutta toisin kuin veikkasin, en myöskään ole juurikaan lukenut enkä hupaillut facebookissa tai pelien ihmeellisessä maailmassa.

Mitä ihmettä sitten olen lomallani tehnyt? Olen lenkkeillyt koirien kanssa ja nauttinut kauniista syyssäästä. Olen auttanut lappalaiskoirien rotumestaruus-tokokokeen järjestelyissä metsästämällä nollakoiria ja tarvittavaa koerekvisiittaa. Olen ollut mukana ensi kevään ryhmänäyttelymme ensimmäisissä järjestelytehtävissä, hoitanut viimekeväisen näyttelyn jälkipyykkiä sekä anonut näyttelyä vuoden 2013 keväälle. Ja ollut mukana pähkäilemässä syksylle 2013 anottavan näyttelyn asioita. Pikkujuttuja kukin erikseen, mutta kyllä näihinkin on yhteenlaskettuna saanut aikaa kulumaan ihan kummasti.

Olen myös vihdoin käynyt etsimässä itselleni uudet silmälasit (ja aurinkolasitkin siinä saman tien). Ja saanut lopultakin uuden värin ja leikkauksen hiuksiini. Nämäkin sinänsä pikkujutut ovat vaikka kuinka kauan maanneet siellä ”tarttis varmaan” –listalla. Nytpähän nekin on hoidettu.

Mutta ennen kaikkea olen juonut kahvia (ja teetä) useista erilaisista kupeista ja mukeista. Toisin sanoen, olen tavannut ystäviäni, joihin normaalisti pidän yhteyttä aivan liian harvoin. Miten usein sitä onkaan ollut mielessä, että pitäisi soittaa, pitäisi käydä. Ja silti se jää tekemättä. Lyhyt tekstiviesti, pari kommenttia facebookissa, muutama sana kaupan kassajonossa – ei se ole sama asia.

Tällä lomalla olen kutsunut itseni kahville/teelle ystävien luo ja varannut aikaa kuulumisten kertomiseen puolin ja toisin. Lisäksi yksi ystävä kävi meillä kahvilla, ja kauempana asuva lapsuudenystävä vinkkasi (facebookissa :D) olevansa koti-kotona käymässä –  lomani ansiosta pystyin siltä istumalta singahtamaan kimppalenkille ja sen päälle kahvittelemaan.

Kaikki ne jutut, jotka suunnitelmistani huolimatta jäivät tekemättä: ei niistä oikeastaan ole niin väliä, ehtiihän ne myöhemminkin. Eivät ne tiskit ja karvapallot ja muut ”velvollisuudet” mihinkään karkaa, vaan päinvastoin voivat paksusti ja lisääntyvät. Mutta hyvät ystävät ovat korvaamattomia, vaikka jäävätkin aivan liian usein ”pitäisi-osastolle” muiden muka-tärkeämpien asioiden jyrätessä.

Sanoisin, että minulla on ollut erittäin onnistunut lomaviikko – ja siitä kaikki kiitos kuuluu rakkaille ystävilleni!