Suomalainen tykkää juhlia aattoa. Oli sitten joulu tai juhannus, vappu tai uusivuosi, juhlinta painottuu aattoon. Niinpä me Ystävän kanssa päätimme juhlia itsenäisyyspäivän aattoa.

Ajatus lähti liikkeelle erään uintireissun keskustelusta. Olimme keväällä istuneet iltaa intialaisella teemalla, toisin sanoen teimme intialaista ruokaa pitemmän kaavan mukaan. Mietimme, että pitäisi ottaa homma uusiksi, ja valita teemaksi jonkun toisen maan ruokakulttuuri. Koska meillä kummallakin oli itsenäisyyspäivää edeltävä maanantai lomaa, sovimme ajankohdaksi ”jonkun päivän” tuosta pitkästä viikonlopusta.

Aluksi tarkoitus oli viettää ranskalainen ilta. Mutta kun yhden toisen uintireissun yhteydessä kävimme Alkossa ja bongasin sieltä Hirvi-punaviinin, tuli suunnitelmiin muutos. Ystävä kertoi, ettei ole moneen vuoteen syönyt hirvenlihaa. Minulla taas oli hirveä pakkasessa, joten sovimmekin teemaksi itsenäisyyspäivän kunniaksi kotimaisen ruuan. Ja päiväksi sovittiin siis aatto.

Eilen sitten pykäsin hirvipadan uuniin muhimaan siksi aikaa kun kävimme (taas kerran) uimassa. Kotiin palatessa oli vastassa huumaavat tuoksut – ja nälkäiset koirat.

Aloitimme tervetulomaljalla, joka oli kotimaisuusteeman mukaisesti vaniljavodkalla terästettyä puolukkamehua. Hyvää! Sitä siemaillessamme ruokin koirat ja laitoin perunat kiehumaan, sekä valmistin alkupalat.

Alkupaloina oli kylmäsavulohta. Asettelin lautasille salaatinlehtiä, raejuustokeon ja rullattuja kylmäsavulohisiivuja. Raejuuston päälle ripottelin väriksi pieniä paprikakuutioita. Koristeeksi pari sitruunalohkoa sekä pieni nippu tilliä. Mukavan raikas ja kevyt annos, jota oli hyvä syödä perunoiden kypsymistä odotellessa. Juomana oli italialainen puolikuiva valkoviini.

Hirvipadan olin siis valmistanut etukäteen uuniin hautumaan. Ruskistin hirven paistikuutioita, ripottelin päälle vähän vehnäjauhoja suurukseksi, ja siirsin pataan. Lisäksi pilkoin pataan sipulia, vähän valkosipulia ja pari porkkanaa. Lisäsin myös pienen pakasterasiallisen kantarelleja, joista olin ennen pakastamista paistanut liiat nesteet pois. Sekä reilun kourallisen karpaloita. Liemeksi laitoin 2/3 punaviiniä ja 1/3 lihalientä (vasikanfondista, koska lähikaupasta ei löytynyt riistafondia). Mausteeksi tilkka soijaa, laakerinlehtiä, kokonaisia pippureita ja katajanmarjoja, hieman hunajaa sekä ripaus suolaa. Pata uuniin 150 asteeseen kolmeksi tunniksi. Kaveriksi siis ihan tavallisia kuorineen keitettyjä perunoita, sekä lisäksi puolukkasurvosta. Ruoka oli oikein muhevan maukasta, ja Hirvi-viini sopi ruokajuomaksi täydellisesti.

Jälkiruokana oli kaikessa yksinkertaisuudessaan jäisiä karpaloita ja kuumaa kinuskikastiketta. Yhdistelmä toimi loistavasti!

Näillä eväillä itsenäisyyspäivän aaton vastaanotto sujui leppoisasti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, myös juoma oli hyvää (ja sitäkin oli riittävästi). Puhumattakaan seurasta, sehän se vasta hyvää olikin! Lämmin kiitos, Rakas Ystäväni! Otetaan taas joku kerta uusiksi, vaikka sitten sillä ranskalaisella teemalla.