Olin talven aikana laatinut ”kaksivuotissuunnitelman”, jonka mukaan yrittäisin saada Tirrille paikan luonnetestiin joko tänä kesänä tai viimeistään ensi vuonna. Tässä lähiseuduilla ei kauhean paljon luonnetestejä yleensä järjestetä, mitä nyt Hankasalmella aina silloin tällöin, joten olin ihan varautunut reissaamaan kauemmaksikin testin perään. Tai järjestetäänhän Muuramessa jonkun verran, mutta kun käymme samalla kentällä agiliitelemässä, niin en halunnut Tirrille huonoja kokemuksia ko. paikasta.

Rupesin siis hyvissä ajoin katselemaan luonnetestikalenteria sillä silmällä – ja todellakin näytti siltä, että ajomatkaan on syytä varautua. Hieman yllättäen kuitenkin onnistuin saamaan paikan heti ensimmäiseen yrittämääni testiin, joka vielä järjestettiin mukavan lähellä eli Vesangalla.

Eilen sitten pakkasin autoon koiran ja tykötarpeet, sekä täyden sadevarustuksen. Jota myös tarvittiin… Onneksi ei kuitenkaan satanut ihan kaatamalla, enimmäkseen pientä tihkua ja välillä sitten pikkasen räväkämmin. Mutta ei niin paljoa, että se olisi mitenkään vaikuttanut testiin, Tirri kun ei pienistä sateista hätkähdä.

Luonnetesti oli ihan "Tirrin näköinen". Tuomareiden mukaan läpi testin näkyi kolme ominaisuutta: ensinnäkin Tirri on pehmeä. Kelkkaa se ei suostunut tulla haistelemaan ennen kuin tuomaritkin olivat siinä minun kanssani vieressä kyykkimässä, ja silloinkin se nuuhkaisi vain varovasti hihan kärkeä. Ja muutenkin ikävät paikat kierrettiin hihnanmitan päästä vaikka miten monta kertaa siitä mentiin ohi. Yllättäen tynnyri ei ollutkaan yhtä paha juttu kuin kelkka ja haalari, sitä Tirri ei mielestäni säikähtänyt yhtä paljoa, eikä jälkikäteenkään tynnyri ollut niin pelottava: kun minä menin istumaan tynnyrille, tuli Tirri ihan (tai lähes? - en enää muista varmasti) houkuttelematta siihen liki, ja nousi puoliksi minun syliini. Tuomarit muistuttivat palautetta antaessaan, että porokoira on alkukantainen rotu - villi susi saisi luonnetestissä tuloksen -2 pehmeä, eli saman kuin Tirri.

Toinen läpi testin näkynyt juttu oli Tirrin asema lauman alimpana. Se on tottunut olemaan porukan "vauva", ja jättämään isot asiat muiden huoleksi. Testissäkin sen asenne oli tyyliä "minä tästä häivyn, hoitakaa te muut tää juttu". Se yksinkertaisesti halusi pois ikävistä tilanteista yrittämättä mitenkään ratkaista niitä itse. Se ei puolustanut minua, vaan yritti poistua paikalta. Se ei puolustanut seinään kytkettynä itseään, vaan yritti poistua tilanteesta. Suuren (suurimman?) osan ajasta se veti poispäin, tai siltä minusta ainakin tuntui.

Ja kolmas "läpi puskeva" ominaisuus oli se, ettei Tirri ole kauheasti sidoksissa minuun. Hankalissakaan paikoissa se ei hakenut minusta turvaa. Toisaalta pimeässä huoneessa se ei yhtään arastellut pimeyttä (ei kai, kun koko talvi on lenkkeilty otsalampun valossa), mutta ei sillä ollut myöskään mitään tarvetta lähteä minua etsimään. Se vain hengaili siellä ja haisteli paikkoja, ja vasta kun vähän kutsuin sitä, sille tuli mieleen että ai niin, se akkakin taitaa olla tuolla jossain.

Lopputulos oli +54 ja laukausvarma. Kiitos ampumaradan lähimaisemissa jäljestämisen, Tirri ei kuormittuneenakaan korvaansa lotkauttanut ampumisille. Laukausvarman lisäksi tuomarit sanoivat sen olevan erittäin ihmisvarma: sillä ei ollut missään vaiheessa minkäänlaista yritystä käydä uhkaamaan ihmistä, ei minua puolustaakseen eikä myöskään itseään.

Osasuoritusten pisteet olivat siis:
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taistelutahto -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Kotona vertasin Tirrin tuloksia Siidan aikanaan saamiin, ja kyllähän ne olivat hyvin samanlaiset. Ainoana erona oli se, että Siida puolusti sekä minua että itseään (terävyys ja puolustushalu kumpikin +3) ja luoksepäästävyys oli Siidalla 2b (hieman pidättyväinen, kun Tirri oli aavistuksen pidättyväinen). Eli ihan se Tirri on äitinsä poika. Taitaapi vain olla vähän sellainen peräkammarin poika…

Oli kyllä taas mielenkiintoinen päivä. Sitä jäin miettimään, että mitenkähän Tirrin reagointi muuttuu siinä vaiheessa kun Haltista aika jättää, ja Tirri onkin talouden ainoa Mies. Tai muuttuuko mitenkään. Voisi olla ihan mielenkiinnosta viedä silloin Tirri uudestaan testattavaksi (sehän on kertaalleen mahdollista, koska nyt ei tullut "hyväksyttyä" tulosta) ja katsoa, onko tuo "minä tästä häivyn, hanskatkaa te tää homma" -asenne muuttunut. Mutta sitä pitää miettiä sitten, kun Tirri on ollut vuoden tai pari lauman ainoa uros. Mihin toivottavasti on vielä reilusti aikaa.