Olen jo mainostanut, että tuo akka tuntuis olevan ihan kohtalaisen koulutuskelpoinen yksilö. Onhan se jo oppinut antamaan mulle makupalan (lähes) aina kun juoksen sen luokse tuhatta ja sataa.  Mutta kyllä tässä on vielä paljon työtä tehtävänä, ennen kuin siitä saa kunnollisen namiautomaatin, jolta sais herkkuja kaiken maailman hölmöistä tempuista mitä keksin sille esittää. Kunhan nyt ensin sais sen kaaliin edes joitakin perusjuttuja…

Eihän se tunne vielä edes omaa reviiriään, vaikka on asunut tässä samassa paikassa jo melkein neljä vuotta! Ennen kuin minä muutin tänne, se oli mukamas tilkinnyt aidatun oleskelupihan pennunkestäväksi. Kattia kanssa! Ei mennyt montaakaan päivää kun jo löysin ulkovaraston alta menevät reitit suureen maailmaan. Akka oli tilkinnyt niitä aikoinaan Haltinkestäviksi, mutta minä jouduin näyttämään sille yksitellen kaikki ne koloset, joista aikuinen porokoira ei mahdu menemään, mutta pentu kyllä. Nyt siellä on sitten erilaisia lauta- ja tiiliviritelmiä kulkua estämässä.

Eikä se torvi ollut huomannut sitäkään, että yhdessä kohdassa vattu- ja nokkospusikoiden takana aita ei ylettynyt ihan maahan asti, vaan siinä oli välissä pennunmentävä rako. Ja sitten kun menin sinne aidan taakse riekkumaan ja kiinnittämään akan huomion, se tyhmä laittoi siihen rakoon tilkkeeksi liian lyhyen laudan. Vähän aikaa maltoin olla kohtelias, mutta heti seuraavana päivänä näytin sille, että sieltä laudan päistä pääsee edelleen kulkemaan – ensin näytin sille toisen pään, sitten toisen. Nyt sielläkin on tiiliä ja kiviä tukkeena. En kyllä ole ihan varma, oliko se kauheen fiksu veto näyttää akalle nuo reitit, siellä aidantakaisessa maailmassa oli toisaalta aika jännä seikkailla…

Sitten sille typerälle akalle pitää kädestä (tassusta) pitäen neuvoa, miten tärkeää on, että koirilla on aina saatavilla raikasta vettä. Senhän pitäis olla koiranomistajalle ihan itsestään selvä juttu! Vaan kun ei.  Kyllähän akka laittaa meille pihalle pesuvadin täyteen kylmää vettä, mutta kun se ei tajua, ettei vesi näillä helteillä kestä raikkaana loputtomiin. Viimeistään puolen tunnin kuluttua mun tarttee muistuttaa akkaa veden vaihtamisesta läiskyttelemällä vettä ensin tassuillani, ja sit kun se pesuvati on lähes tyhjä, nappaamalla se hampaisiini ja kippaamalla loputkin vedet maahan. Vasta siinä vaiheessa akka tajuaa laittaa siihen taas uutta ja tuoretta vettä!

Eikä se tiedä reviiristään edes sitä, missä kohilla sen pihassa salaojaputket kulkee. Mun piti kaivaa syvä kuoppa (no joo, siinä hommassa Tirri-setä oli vähän apuna) sinne putkeen asti, ennen kuin akka tajus. Sit kun akka laittoi sinne(kin) vähän tiilen kappaleita esteeksi, kuovin montun umpeen ja tein viereen uuden. Eihän siinä ole mitään järkeä pitää auki monttua, joka on jo tehnyt tehtävänsä.

Ja olen minä kaivanut sille esiin myös yhden kaakelilaatan, joka oli ihan vain muutaman sentin syvyydessä. Siitäkin kohdasta akka oli ajellut ruohonleikkurilla yli ties kuinka monta kertaa tajuamatta, että ihan siinä nurmikon alla oli ehjä kaakeli jolle vois olla vaikka mitä käyttöä. No, minun ansiostani sekin on nyt otettu talteen.

Mutta kaiken huippu akan ymmärtämättömyydessä oli sähköjohdon tapaus. Sillä on pihassa semmonen tolppa, johon sähköjohdot tulee jostain tontin ulkopuolelta ja jota pitkin ne sitten menee maan alle ja sieltä taloon. Siinä tolpan juuressa kasvaa pari ihan kohtalaisen kokoista kuusta, kuitenkin sen verran pieniä että niiden alimmat oksat on melkein maan tasalla. Niitten kuusien juurella oon tonkinu jo ties kuinka monena päivänä, mut vasta tänään akka vaivautui tuleen kattomaan et mitä siellä oikein oli. No kuoppahan siellä oli, mutta myös kaksi tolpanvartta maahan menevää sähköjohtoa, joista vain toisen metallisuojus ulottui maahan asti, toinen oli paljaana semmosen 30 cm matkan. Onneks se huomas sen edes tässä vaiheessa ja naputteli siihen päälle semmosen lautasuojuksen, muuten mun ois varmaan tarvinnu pureskella se sähköjohto poikki asti saadakseni toi akka tajuamaan et tarttis tehdä jotain.

Niin että aika turha tässä on vielä ruveta suunnittelemaan mitään määrätietoisempaa kouluttamista ton akan kanssa, kunhan nyt ensin sais sen edes tajuamaan perusasiat ja toimivan yhteiselon edellytykset. Mun pitää vaan olla nyt kärsivällinen ja yrittää luoda hyvät ja luottavaiset suhteet sen kanssa, niin siltä pohjalta vois sit jatkossa yrittää opettaa sille jotain vähän vaativampiakin juttuja. Mutta onhan tässä aikaa, oon aatellu hengailla ton akan kanssa vielä semmoset 15 vuotta tai jotain. Vähintään…