Tintti täällä taas, melkoisen tauon jälkeen. Toi akka the kirjuri otti ja ilmoitti, ettei se postaile mitään vähään aikaan, eikä mun auttanu muu kuin alistua tilanteeseen. Jotain se horisi vaalikaranteenista, mutta silkkaa laiskuutta se oli, sanokaa mun sanoneen. Tai sit se rupes sensuroimaan mun juttujani, kun ne ei aina oo niin kauheen mairittelevia ton akan kannalta…

Anyway, minä oon jo iso likka, ikääkin sen seittemän kuukautta. Tossa joku aika sitten akka rupes puhumaan jostain lähestyvistä ”juoksuajoista”, minähän en semmosista mitään ymmärrä, mut Tirrin se vei johonkin operaatioon, jonka jälkeen mun piti antaa sen olla rauhassa varmaan ainakin viikon. Onneks oli kuitenkin vielä Siida-mummo, jota sain kiusata ihan entiseen malliin Tirrin toipumisen aikanakin.

On tässä tullut vastaan monta muutakin asiaa, joita en oikein ymmärrä, ei tuo ”juoksuaika” ole ainoa. Yksi semmonen tosi jännä juttu oli ”lumi”. Yks aamu, kun tapani mukaan joskus kuuden maissa avasin itse takaoven ja menin ulos pissille, maa oli peittyny johonkin jännään valkoiseen. Ensin ihmettelin sitä siellä pihalla vaikka kuinka ja kauan, ja sitten kun vihdoin maltoin tulla sisälle, en osannutkaan asettua tavalliseen tapaan kerälle nukkumaan akan polvitaipeeseen, vaan mun oli ihan pakko herättää akka ja kaikki muutkin ja riekkua ja hyppiä ja pomppia. Ja mennä takas ulos ihmettelemään sitä ”lunta” ja tulla taas sisälle ihan hepulissa, ja mennä taas ulos, ja tulla sisälle, ja…

Mut sit parissa päivässä se ”lumi” katos taas jonnekin, ihan tylsää…

Ja sit yks mitä en ymmärrä, on ton akan logiikka. Tykkään pureskella vähän kaikkea, ja kanniskelen erilaisia risuja ja keppejä sisällekin pureskeltaviksi. Yleensä se on akan mielestä ihan ok, se sanoo et se mieluummin lakaisee pari kertaa päivässä oksansilppuja lattioilta kuin ostaa aina parin kuukauden välein uuden sängyn (toi sänkyjen tuhoaminen oli ilmeisesti joku Tirrin bravuuri, näin olen ymmärtänyt). Mut sit se ei kuitenkaan tykänny, kun hyppäsin sänkyyn silppuamaan yhtä puuliiteristä varastamaani tuohenkappaletta just kun se oli vaihtamassa puhtaita lakanoita. Koittais ny päättää!

Sit se on tässä syksyn mittaan raahannu mua kerran viikossa autolla jonnekin ”pentukurssille”. Siellä on ihan kivaa, akalla on siellä aina taskut täynnä juustoa ja se jakelee sitä auliisti aina kun teen jotain mitä se pyytää. Tai aika usein en ees tajua et mitä se oikeestaan haluaa, mut kun vähän aikaa yrittää, niin kyllä se yleensä lopulta osuu kohilleen – tai ainakin riittävän lähelle, et saan juustoa palkaksi.

Mut sitä en ymmärrä, miksei siellä ”pentukurssilla” saa leikkiä toisten pentujen kanssa. Varsinkin yks Maija-labradori vaikuttais kauheen kivalta riekkukaverilta, mut aina meitä kielletään kun me yritetään vähän pitää hauskaa. Kuulemma siellä koulutuksessa pitäis keskittyä akkaan, pah. Kyllähän se jakelee aika auliisti niitä juustoja, mut muuten se on aika tylsä tyyppi, ainakin jos vertaa tuohon Maijaan.

Sit yhen kerran sen ”pentukurssin” päätyttyä lähdettiinkin porukalla lenkille metsään. Siellä meidät kaikki päästettiin irti, ja oisin vihdoinkin päässy riekkumaan Maijan kanssa oikein kunnolla. Mut sit siinä porukassa oli semmoset sisarukset jotka asuivat samassa perheessä, ja niillä oli semmonen ikävä tapa, et ne rupes välillä yhdessä kurmuuttamaan milloin minua, milloin Maijaa, milloin jotain muuta siitä meidän porukasta. Ei siinä oikein pystyny ihan rennosti leikkimään kun piti vahtia et milloin se parivaljakko taas hyökkää, vaikka meidän emännät (ja sen parivaljakon omistajat kans) yritti pitää meidän puolia.

Ja toi tylsä leikkikielto on voimassa myös ihan tavallisilla lenkeillä. Akka väittää, et meidän hihnat menee solmuun jos (kun) yritän riekuttaa Siidaa tai Tirriä kesken lenkin. No mitä varten se sit siellä narujen toisessa päässä muka on? Eihän sillä oo lenkeillä muutakaan virkaa kuin setviä meidän hihnoja, pysyköön suutari lestissään. Toisaalta sit jos me mennään jonnekin semmoseen paikkaan missä se päästää mut irti, Myyräpelloille tai metsään, niin mulla on niin paljon muutakin tekemistä, ei silloin ehdi leikkiä. Miksei se voi antaa mun leikkiä lenkillä silloin kun mua leikityttää, eli tylsien hihnassa kulkemisten aikana?

Sit viimeisin omituinen juttu oli tänään. Minusta on ihanaa suolistaa pehmoleluja, aika usein myös Siida ja Tirri osallistuvat siihen puuhaan. Mut tänään yhtäkkiä yks ihana pehmolelu olikin joku nou-nou. Ja just siinä ois ollu sisällä suolistettavia pehmusteita vaikka kuinka paljon, paljon enemmän kuin meidän tavallisissa leluissa! Akka väitti et se oli joku ”tyyny”, et sitä ei muka ois saanu suolistaa. Minusta se oli ihan samanlainen kuin ne luvallisetkin lelut, samanlaista pehmeää höttöä täynnä. Vähän isompi vain ja siks paljon kivempi, mikä siitä nyt yhtäkkiä teki kielletyn?

Kaikkea ei voi pieni porokoira ymmärtää…