En voi väittää olevani mikään kodin hengetär, kotityöt ovat minulle lähinnä välttämätön paha, niitä tehdään vain koska on pakko. Viihdyn paljon paremmin tietokoneen ääressä, kirjan ja suklaarasian kanssa sohvannurkassa, tai koirien kanssa metsässä. En kuitenkaan mielelläni käytä itsestäni adjektiivia ”laiska”. Koko sanalla on jotenkin negatiivinen kaiku. Mieluummin ajattelen olevani ”rationaalisesti toimiva” ja ”energiaa säästävä”. Eli sanalla sanoen, ”energiatehokas”. Tämä kuulostaa jo paljon paremmalta, jopa suotavalta piirteeltä, onhan energiatehokkuus asetettu tärkeäksi tavoitteeksi ihan EU:nkin tasolla.

Omantunnon kysymys: käsi ylös, kuinka monessa kodissa sänky pedataan joka aamu? Energiatehokkuudestani huolimatta meillä pedataan, itse asiassa monta kertaa päivässä. Minä petaan sängyn aina aamulla ennen lenkille lähtöä, koska en halua kuraisia tassunjälkiä lakanoihin. Lenkin jälkeen Siida petaa itselleen mukavan pesän tyynyn ja päiväpeiton mutkaan. Päivän mittaan koirat petailevat vielä kukin vuorollaan omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaan.

Joskus käy niin ihmeellisesti, että naapuri kehtaa kulkea talomme ohi. Tai mikä vielä pahempaa, naapurin kissa! Tällöin koko Kolmen Kopla loikkaa sängylle haukkumaan ja ruopimaan. Sen seurauksena edes aluslakana ei välttämättä ole enää paikallaan, vaikka onkin sellaista muotoon ommeltua kuminauhallista mallia. Tyyny ja yöpuku lentävät kaaressa lattialle, mutta löytyvät yleensä kuitenkin vielä samasta huoneesta.

En tiedä, onko punaisella päiväpeitolla inspiroiva vaikutus, mutta Tirri on kehittänyt joka-aamuisesta sängyn petaamisestani ihan oman härkätaistelu-pelinsä. Siihen kuuluu petivaatteissa piehtarointia, sukeltelua ja möyrimistä. Peliin kuuluu olennaisesti myös ääniefektit, eli örinää, pörinää ja haukkumista.

Pistelaskujärjestelmä on hyvin yksinkertainen: Tirri saa pisteen onnistuessaan sukeltamaan täkin tai päiväpeiton alle ja kiepahtamaan selän kautta ympäri, niin että lopputuloksena on eräänlainen paperiin (tai tässä tapauksessa peittoon) kääritty karamelli (tai siis koira). Pisteen saa myös siitä, jos onnistuu peiton alle sukeltamisen jälkeen nappaamaan vastustajan käden suuhun ja kaluamaan sitä peiton läpi. Lisäksi oikein ajoitettu ja kohdistettu potku tuo Tirrille pisteen, mikäli potkun seurauksena koko peitto putoaa lattialle.

Minä puolestani saan pisteen joka kerta, kun onnistun oikaisemaan petivaatteita niin, että Tirri ei ehdi sukeltamaan sinne alle. Tai jos onnistun tönäisemään Tirrin lattialle.

Toisinaan härkätaistelu kestää hyvinkin kauan, eikä pisteiden kertymisessä tahdo pysyä mukana ilman kynää ja paperia. Pisteiden muistiin merkitseminen taas ei onnistu nopeatempoisessa pelissä, koska sillä aikaa kun kirjoitan muistiin yhtä omaa pistettäni, ehtii Tirri saada itselleen kolme lisää minun irrotettua otteeni peitosta.

Pistelaskuongelmaan löytyi ratkaisu tikistä (siis siitä korttipelistä): aivan samoin kuin tikissä, myöskään härkätaistelussa ei ole väliä kuinka monta pistettä kerää pelin aikana, ratkaisevaa on vain se, kuka saa viimeisen tikin/pisteen. Ja se olen aina minä.