Lapsena kesät olivat pitkiä. Aurinko paistoi ja oli lämmintä, sadetta ei saatu juuri koskaan, mitä nyt joskus piti nousta järvestä jonkun satunnaisen ukkoskuuron takia. Tuolloin kesät alkoivat koulujen loppuessa ja vastaavasti päättyivät koulujen taas alkaessa. Opiskeluaikoina kesät olivatkin näin mitattuina pitkiä, kun kesätöihin mentiin heti pahimpien luentopaineiden hellittäessä, eli toukokuun alussa. Ja vastaavasti töissä roikuttiin viimeiseen asti, syyskuun alkupäiviin.

Vakituinen työ toi mukanaan neljän viikon kesälomat, ja kesän määritelmää oli pakko muuttaa. Koska koiranlenkeillä tulee itsekin seurailtua ojanpenkan tapahtumia, rupesin hahmottamaan kesän kulun kukkien perusteella. Leskenlehti on selkeästi vielä kevään kukkia, samoin voikukka ja vielä toukokuun alun valkovuokko ja näsiäkin.

Kohta voikukkien ilmestyttyä uusia kukkabongauksia pääsee tekemään päivittäin. Yleensä pystyn tunnistamaan uuden kukkivan kukan joka päivä toukokuun alkupuolelta pitkälle heinäkuulle. Jos jonakin yksittäisenä päivänä jää uusi kukka näkemättä, voin luottaa siihen, että seuraavana päivänä niitä löytyy ainakin kolme. Koirien kanssa kulkiessani bongailenkin kukkia ihan siinä missä lintujakin. Enemmänkin, siitä yksinkertaisesta syystä että tunnistan kukat huomattavasti paremmin. Ja ovathan ne tietysti myös helpompia nähdä…

Kevät alkaa vaihtua kesäksi siinä vaiheessa kun tuomi kukkii. Sireeni (”kukkakalenterini” ainoa puutarhakasvi, kaikki muut ovat luonnonvaraisia) on jo selkeästi kesän puolella, niin myös ahomansikka. Päivänkakkara on tietysti keskikesän kukka, minulle tärkeitä ovat myös harakan-, kissan- ja kurjenkello.

Minusta ensimmäinen merkki kesän kääntymisestä kohti syksyä on aina ollut maitohorsma. Mesiangervo on seuraava, ja pietaryrtti on jo selkeästi syksyn kukkia. Lopullisesti saa kesälle sanoa hyvästit kanervan kukkiessa.

Tänä vuonna maitohorsma aloitti kukintansa juhannuksena. Ensimmäiset mesiangervot levittivät tuoksuaan heinäkuun alkupäivinä, ja pietaryrttikin aloitteli kukintaansa jo reilu viikko sitten. Nyt se alkaa olla jo lähes täydessä kukassa. Ja heinäkuu on vasta puolessa! Myös muutamana viime kesänä olen kiinnittänyt huomiota samaan: syksyn ensimmäiset kukat aloittavat kukintansa vuosi vuodelta aikaisemmin. Ilmastonmuutostako? Vai dementiaa, olenko kokonaan unohtanut, missä vaiheessa mikäkin kukka yleensä kukkii?

Pitäisikö kesän määritelmää rukata taas uuteen uskoon?