Päijänteen Palvipäivät on paikallisten yrittäjien perinteinen markkinatapahtuma, joka on ”aina” järjestetty heinäkuun toisena viikonloppuna. Itse asiassa pieni lunttaus Yrittäjien nettisivuille paljasti, että tapahtuma järjestetään tänä vuonna 24. kerran, eli se on ollut mukana paikkakunnan elämässä pari vuotta pidempään kuin minä – siispä minun kannaltani se on ollut täällä ”aina”. Tapahtumana se taitaa olla paikkakuntalaisille (lähes?) yhtä tärkeä kuin jokavuotinen Neste Ralli, minun ikäluokalleni tuttavallisemmin Suurajot.

Vuosikaudet kuului asiaan, että Palvipäivillä piti käydä pidemmän kaavan mukaan, ja mieluiten molempina päivinä. Ensin päivällä lasten kanssa, ja sitten illalla uudestaan ilman lapsia (ja ilman autoa…). Viime vuosina on tapahtuman iltaosuus (ja joskus päiväosuuskin) jäänyt toisinaan väliin kun koiraharrastus on vienyt samana viikonloppuna jollekin toiselle suunnalle.

Tänä vuonna ei samalle viikonlopulle osunut muita menoja, joten suunnitelmiin kuului tietenkin käydä markkinahumussa ihmettelemässä. Vaan kuinkas sitten kävikään (© T. Jansson)? Eilen töistä tullessani väsytti ja vit… (anteeksi: ketutti) siinä määrin, ettei huvittanut lainkaan lähteä helteessä hummailemaan yhtään minnekään. Päinvastoin, olin jo ennen kahdeksaa kypsä menemään unten maille – tosin unohduin sitten kuitenkin koneelle naputtelemaan rotujärjestön talkoohommia, mutta kuitenkin.

Tänään helle oli samaa luokkaa, ja varjoisa oma rauhallinen piha metsän keskellä tuntui huomattavasti houkuttelevammalta kuin kuuma markkinakenttä ja ihmisvilinä. Mutta koska joka tapauksessa oli tarvetta huolehtia illasta ja ennen kaikkea saunan jälkeisestä nestetasapainosta, niin pitihän sinne kylille vääntäytyä. Ja kun kerran menin kaupassa käymään, niin totta kai kävin sitten kiertämässä myös Palvipäivien kojut.

Eihän siinä kauaa mennyt, varsinkin kun Motoriikka-Miikan esitys oli sairastumisen vuoksi peruuntunut (olin ajoittanut menoni sillä ajatuksella, että onhan se kiva nähdä livenä kun tänne tulee). Shoppailtuakin tuli vähäsen, ensimmäisen kerran kaivoin rahapussin esiin jo arviolta kolmannen kojun kohdalla. Pari vuotta sitten olin ostanut bambusukkia ihan vain ystävän pojan jalkapalloharrastusta kannattaakseni, mutta sukat osoittautuivatkin tosi hyväksi hankinnaksi. Nyt löysin kojun jossa myytiin bambusukkia kolme paria kympillä. Enkä ehtinyt edes yrittää mitään tinkimistä, kun minulle luvattiin niitä neljä paria kympillä. Kaupathan siitä tuli, olisi tullut jo alkuperäiselläkin hinnalla.

Vähän myöhemmin osuin kojulle, jossa myytiin erilaisia imuritarvikkeita. Yhtäkkiä muistin, että olin unohtanut edellisellä kaupunkireissullani ostaa pölypusseja. (Miten tyypillistä minulle: muistin unohtaneeni…) Onneksi säilytän rahapussissani Sinituotteen pientä numerolappua, josta ilmenee oikea pölypussimalli. Ja onneksi kojusta löytyi lista Sinituotteen numeroista ja niitä vastaavista malleista. Parilla kympillä sain 15 pölypussia, niillä pärjää pitkälle jopa taloudessa jossa on kolme lappalaiskoiraa.

Tässä vaiheessa alkoivat kuumuus ja ihmispaljous jo ahdistaa metsittynyttä erakkoa. Urheasti kiersin vielä loputkin kojut läpi, tosin en juurikaan kiinnittänyt huomiota myytävänä olleisiin tuotteisiin. Pari tuttuakin tapasin ja heidän kanssaan hetkisen rupattelin, mutta jäätelö jäi kyllä jonottamatta vaikka olin etukäteen sellaistakin suunnitellut.

Kyllä sitä kotiin päästyään taas arvosti omaa varjoisaa pihaa markkinahumun jälkeen. Mikä nautinto olikaan keittää kahvit ja istahtaa pihalle kahvikupin ja hyvän kirjan kanssa! Nyt on sauna lämpiämässä ja nestetasapaino turvattuna, koirat nukkuvat kuka missäkin, ja normaali rauha ja hiljaisuus vallitsee Puolen Hehtaarin Metsässä. Iltariennot saavat jäädä väliin tälläkin kertaa, vaikka miten Palvipäivien aikaan olisi ”kaikki” liikenteessä.

Minun on varmaan ihan turha edes kuvitella tekeväni kesäretkeä asuntomessuille tai mihinkään muuhunkaan oikeasti yhtään isompaan tapahtumaan, kun oman kylän pikkumarkkinatkin tuntuvat olevan liikaa… No, säästyyhän siinä kummasti aikaa ja rahaa – ja hermoja.