”I can dance with you honey, if you think it’s funny, does your mother know that you’re out? And I can chat with you baby, flirt a little maybe, does your mother know that you’re out?” (tjsp.) Jep. Auton soittimessa on tällä erää Abban cd. Mikä tarkoittaa sitä, että mielessäni pyörii jatkuvasti joku Abban biisi. Useimmiten se, joka sattui olemaan levyllä vuorossa siinä vaiheessa kun sammutin auton (ja samalla soittimen). Korvamadoiksikin näitä kutsutaan. Harmittomia tapauksia, paitsi joskus kun yrittää saada unen päästä kiinni.

Aina välillä taustahälyn tapaisen ”perusmadon” syrjäyttää ohi menevä ”flash-mato” (joka joissakin tapauksissa saattaa kuitenkin vallata ”perusmadon” aseman). Kuten aamulla, kun vaihdoin vaatteita aamulenkille lähteäkseni ja etsin sukkiani. Kansanlaulumuunnelma ”Tuoll on mun sukkani, ain yhä tuolla” välähti mieleen sillä sekunnilla kun hokasin lenkkisukkieni sijainnin.

Olen ennenkin maininnut vapaan assosiaation, jota esiintyy erityisesti koirien kanssa kulkiessa. Korvamadoille tämä tajunnanvirta tarjoaa oivallisen kasvualustan. Esimerkiksi eilen, kun satuin lenkillä bongaamaan neitoperhosen, alkoi mielessäni välittömästi soida ”Raapaisin kynttilään valon. Vihreän, paljastavan…” (Hector). Mikä tahansa havainto tai mielleyhtymä voi laukaista mitä ihmeellisimmän assosiaation kautta korvamadon.

Ihmisten ilmoilla asuessani samat autot tuppasivat ajamaan ohi melkein jokaisella lenkillä. Muuan metallivihreä VW Transporter saa edelleen aina vastaan tullessaan Juicen Marilynin soimaan mielessä. Auton rekisterikilven kirjaimet ovat MGM… (”Mä tulisesti sua kirjeillä lemmin, mutta MGM vastaili virallisemmin…”). Silloisen naapurin vaihdettua autoa rupesi aina ko. auton nähdessäni pyörimään mielessä Frederikin Tsingis khan. Tämän auton rekkarin kirjaimet ovat ZNG…

Tätä on jatkunut niin kauan kuin muistan. Joskus nuoruusvuosina jouduin välillä melkein puremaan kieltäni, etten olisi julkisesti hyräillyt ”Niin huoleton ja varma ja huoleton”. Mahdollisille alle kolmekymppisille lukijoille mainittakoon selvennykseksi, että kyseessä on silloinen terveyssidemainos.

Paitsi musiikki, myös vanhojen mainosten iskulauseet ovat jääneet alitajuntaani, ja putkahtelevat sieltä esiin aina tilaisuuden tullen. Lähipiirini tietää, ettei minulle kannata kehua ruuan, kukan tms. tuoksua. ”Tuoksuu hyvältä, mutta tappaa” (Raid) tulee välittömästi mieleeni. Ja (liian?) usein sanon sen myös ääneen. Toinen vakio on ”kevyt ja tyttömäinen olo” (Oil of Olay), jota tarjoan aina tilaisuuden tullen riesaksi asti. Ja onhan näitä muitakin, vaikka kuinka paljon.

Lasten ollessa pieniä meillä oli saunassa ja pitemmillä automatkoilla ihan oma ”bumtsi-bum-leikki”: joku sanoi sanan, ja toiset yrittivät keksiä laulun, jossa kyseinen sana esiintyisi. Siinä leikissä vapaan assosiaation korvamadoistani oli hyötyä.

Joskus kuitenkin minullakin meni sormi suuhun. Kuten silloin, kun Lapsi (en nyt enää muista kumpi) pyysi laulamaan makkaralaulun. En millään keksinyt mitään laulua, jossa kerrottaisiin makkarasta, mutta Lapsi väitti, että olen laulanut sitä ennenkin. Kun en edelleenkään keksinyt, mistä laulusta oli kyse, sain vinkin: ”no se on se laulu, missä makkaralla on sukat”. Johan hokasin minäkin: kyseessä oli Magdalena (muistaakseni lastenmusikaalista Shiivoavat Sherafit), jossa lauletaan mm. ”Ja sukat on sillä makkaralla…”.