Puolen Hehtaarin Metsän erakko sai kutsun sosiaaliseen tapahtumaan oikein naapurikunnan puolelle. Sehän on jo melkein kuin etelänmatka, paitsi että suuntana oli pohjoinen. Ystävä kutsui markkinaviikonlopun kunniaksi ensin luokseen etkoille, ja sieltä sitten mentäisiin jatkoille sikäläiseen paikalliseen. Täältä kotikylältä oli kutsun saanut myös Ystäväpariskunta, jonka taloudesta löytyi Tuore Ajokortti. Luvassa oli siis kyyti paitsi pelipaikalle, myös yöksi kotiin ilman että oli tarvetta turvautua maksullisten miesten kuljetuspalveluihin.

Niinpä meikäläinen kolmen koiran yksinhuoltaja huomasi olevansa valmistautumassa iltatapahtumaan ihmisten ilmoilla – ja vieläpä ilman koiria. Olimme sopineet aikataulutuksen niin, että ehdin ruokkia ja lenkittää koirat ja vielä käydä suihkussa huljuttelemassa pahimmat hiet lenkin jälkeen. Menin valmistautumisessani jopa niin pitkälle, että ajelin kinttukarvanikin. Ongelmaksi meinasi kuitenkin muodostua asuvalinta (tyypillistä naiselle?), kun yritin vaatekaapista löytää t-paidan joka ei olisi ihan virttynyt ja auringossa haalistunut, ja jossa ei myöskään olisi ainakaan kovin näkyvällä paikalla pesukonetta uhmaavia tahroja. Ja joka ei myöskään olisi hankittu aikana 15 kg sitten… Lopulta vaatimukset täyttävä vaatekappale löytyi, ja saatoin laittaa Ystäväpariskunnalle tekstarilla ilmoituksen lähtövalmiudestani.

Oli mukava tavata pitkästä aikaa vanhoja ystäviä, ja olihan siellä mukana pari uuttakin tuttavuutta. Juttu luisti ja aika kului ihan huomaamatta samalla kun lipittelimme juomiamme ja nautimme tarjolla olleista herkullisista suolapaloista. Yllättävän pian koitti aika siirtyä seuraavalle huoltopisteelle.

Arvoimme kahden paikallisen ravitsemusliikkeen välillä, ja päädyimme siihen, jossa oli edullisempi sisäänpääsy. Tosin päästyämme sisään tulimme saman tien takaisin ulos: sisätiloissa ilma oli niin tukahduttava ja tunkkainen, että totesimme terassilla tupakoijien keskellä olevan huomattavasti helpompi hengittää.

Jossain vaiheessa tuli mieleen käydä kuitenkin tarkastamassa myös se toinen paikallinen, olihan siellä luvassa myös elävää musiikkia. Siispä siirryimme parin sadan metrin matkan, maksoimme itsemme sisälle – ja tulimme taas heti juomat saatuamme takaisin ulos raikkaamman ilman toivossa.

Terassilla katsoimme ensin, että onpas tässä paikassa tavallista tiukempi pukeutumiskoodi: ei mitään asiaa ilman keltaruudullista kauluspaitaa. Tarkempi selvittely kuitenkin osoitti, että kyseessä olikin joukko Erämessujen näytteilleasettajia, jotka asujensa yhtenäistämiseksi olivat käyneet ostamassa Dressmannin Osta 3 maksa 2 –tarjouksesta 18 täsmälleen samanlaista paitaa. Näppärää myös pyykin lajittelun kannalta, kun kerrankin saa täyden pesukoneellisen vaikka noudattaisikin ”Pestävä samanväristen kanssa” –ohjetta…

Eihän sitä vanha enää jaksa riekkua, ja kohta puolenyön jälkeen aloimme miettiä kotiin lähtöä. Siispä puhelu Tuoreelle Ajokortille, ja sovittuun paikkaan kyytiä odottelemaan. Ilta oli ollut todella mukava, mutta mukava oli myös päästä kotiin ja omaan sänkyyn.

Aamulla heräsin joskus kahdeksan jälkeen. Olo oli mitä mainioin, mutta ajattelin kuitenkin leikkiä krapulaista ja jäädä vielä sängyn pohjalle virumaan. Siinä sitten torkuin melkein puolille päivin, välillä havahduin kun jaloissa nukkuva koira vaihtui toiseksi (eivät ressukat mahdu jalkopäähän kuin yksi kerrallaan, pitäisi varmaan ostaa leveämpi sänky).

Kun lopulta vääntäydyin ylös ja sain aamutoimet ja –lenkit hoidettua, alkoi jyristä siihen malliin että suljin hetkeä aikaisemmin käynnistämäni läppärin, nypin piuhat seinistä – ja painuin sängyn pohjalle lukemaan. Siinähän se päivä kului mukavasti krapulatonta krapulapäivää viettäen, välillä kävin pihalla ihailemassa sadetta ja salamointia, ja palasin takaisin lukemaan.

Puoli viiden maissa havahduin tajuamaan, ettei kotona ole muuta ruokaa kuin grillimakkaraa, eikä kaatosateessa grillaaminen oikein innostanut. Siispä autoon ja kylille kauppaan. Vaan eihän siellä mikään kauppa ollut auki, olin kokonaan unohtanut että nythän on helluntai. Onneksi noutopizzeria oli avoinna, ja sain sieltä ruokaa samalla myös huomiseksi. Sen verran kokoa ja täytettä tämän puljun pizzoissa on, ettei niitä yhdellä istumalla jaksa syödä.

Itse asiassa, mikä olisikaan ollut parempi krapulattoman krapulapäivän ateriavaihtoehto kuin darraton darrapizza? Ei niin mikään.