Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Vuodatus kehuu olevansa ilmainen, joten siitäkin voinee jo päätellä jotain allekirjoittaneen mielenlaadusta...

Koirien kanssa kulkiessa sitä tulee mieleen kaikenlaisia ajatuksia. Jo jonkun aikaa olen leikitellyt ajatuksella bloggaamisen aloittamisesta, idea taisi saada alkunsa naamakirjan tilapäivitysten merkkimäärärajoituksesta. Kolmen koiran ja yhden akan edesottamukset eivät tahdo mahtua noiden rajojen sisään, varsinkaan kun raportoijana on meikäläisen tapainen puppusanageneraattori. Mutta saapas näkee mitä jalka tekee, ja jääkö tämä vain yhden illan jutuksi...

Eikös uusi blogi kuulu aloittaa itsensä esittelyllä? Tämän sirkuksen kirjurina toimii allekirjoittanut, ajokortin mukaan 40+ (mutta sentään vielä toistaiseksi 50-) naisihminen, joka viime kesänä löysi unelmiensa kodin, ja tontin koon perusteella alkoi kutsua paikkaa Puolen Hehtaarin Metsäksi. Mielelläni markkinoisin itseäni viisaana Pöllönä (ehdin jo suunnitella laittavani ulko-oveen kyltin "PÖÖLÖ"), mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa että taidan kuitenkin olla se Nalle Puh, joka syö liikaa hunajaa ja juuttuu kaninkoloon...

Seuranani täällä Metsässä majailee kolmen porokoiran lauma, joka pitää huolen siitä ettei aika käy pitkäksi - ja että saan itseni tasaisin välein mitä kummallisimpiin tilanteisiin, mikä vaikutti myös blogin nimen valintaan. Lauman kingi on Halti, kohta 12-vuotias leikattu uros, joka osaa kyllä tehdä asiansa selväksi vaikkei osaakaan puhua. Naiskauneutta edustaa ensi kuussa 7 täyttävä Siida, ja pahnan pohjimmaisena on Siidan urospentu Tirri, joka on perheen vauva, vaikka täyttikin alkukuusta jo kaksi vuotta.

Lisäksi perheeseeni kuuluu kaksi rakasta Pesästä Lentänyttä, mutta yritän olla nolaamatta heitä julkisesti, saavat tehdä sen ihan itse jos niin haluavat.

Vaikka elämä pyöriikin suurelta osin koirien ympärillä, niin treeniblogia tästä ei tule, ja koulutusvinkkienkin kanssa on vähän niin ja näin. Pikemminkin luvassa lienee negaatio-koulutusvinkkejä ("älä ainakaan tee näin") ja varoittavia esimerkkejä. Soveltuvin kohderyhmä lienee hauvavauvakuumeesta kärsivät, jotka haluavat perusteluja sille, miksi koiran hankinta ei ehkä kuitenkaan ole niin hyvä idea...

- - - - Asiasta astianpesukoneeseen: mikä on se logiikka, jonka perusteella koirat päättävät milloin on liian kylmä? Iltalenkillä -20 asteen pakkasessa Siida tärisi ja oli surkean viluisen näköinen (mokomakin etelän kahvinporokoira), mutta nyt se on jo kohta kaksi tuntia hengaillut pihalla, vaikka pakkanen on kirinyt jo -28 asteeseen.  Kertaalleen kävin jo hakemassa sen sisään, mutta alle kymmenessä minuutissa se oli taas ovella pyytämässä ulos. Halti-vanhus on sentään johdonmukainen tekemisissään: lenkillä se alkaa viimeistään postilaatikolla (eli abt 200 metrin päässä) vihjailla että joskos käännyttäisiin takaisin, ja kotiin päästyään nukkuu tyytyväisenä sohvalla takkatulen loimussa, ja siirtyy siitä makkariin omalle petilleen lämpöpatterin eteen siinä vaiheessa kun minä painun nukkumaan. Eli kutakuinkin ihan kohta... :)