Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä, sanotaan. No joo, mutta tuleehan siitä huono omatunto. Yksi velttoilupäivä vielä menee, mutta jos niitä on kovin monta putkeen, niin olo alkaa olla vähintäänkin vaivaantunut. Varsinkin siinä vaiheessa kun lukee kavereiden fb-päivityksiä: ”juoksin 10 km lenkin, pesin ja vahasin auton, imuroin ja pesin lattiat, seinät ja katon, sekä jynssäsin pesuhuoneen kaakelien raot hammasharjalla.”

Vaikka toisaalta, voihan niitä fb-päivityksiä kirjoitella itsekin. Eikä tarvitse edes valehdella, kun valitsee sanansa oikein. Esimerkiksi, mitä kaikkea minä tein eilen:

”Pesin parin viikon aikana kertyneet pyykit.” – Yhden hengen taloudessa ei pyykkiä kauheasti kerry, varsinkin kun näin kesäaikaan vaatetus on suhteellisen vähäistä. Eivätkä pelkät alusvaatteet vie pesukoneessa paljoakaan tilaa. Eli todellisuudessa pesin yhden koneellisen, jonka lataamiseen meni ehkä 5 min ja puhtaiden pyykkien naruttamiseen varmaan 10 – 15 min. Lopun ajan istuin pihalla lukemassa, kun pyykkikone pörräsi omia aikojaan.

”Korjasin takaoven karmin.” – Yksi alakarmin nauloista oli noussut häiritsevästi esiin, joten otin vasaran ja napautin sitä pari kertaa. Nyt ei villasukka tartu naulaan, ainakaan ennen kuin se taas nousee ylös törröttämään.

”Tein puutarhatöitä.” – Kastelin amppelimansikan ja –tomaatin sekä nypin orvokki-istutuksesta kuolleet kukat.

”Raivasin pihavaraston päädyn.” – Kärräsin kottarillisen puolilahoja lautoja grillille, ja kabanossit kärtsättyäni laitoin ne grilliin palamaan. Lueskelin lehtiä samalla kun puolella silmällä vahdin tulta…

Nuo edellä luetellut kun yhdistää, niin niistähän kertyy jo melkoisen ahkera (helle)päivä – ainakin näennäisesti. Todellisuudessa velttoilin lähes koko päivän ja istuskelin pihalla lukemassa. Välillä puuhastelin vähän jotain muodon vuoksi. Niin, ja kävinhän minä huoltamassa mökkeilevien ystävien kissat ja pupun, mutta ei sekään mikään iso homma ollut (eikä edes laskettavissa työksi, kivojahan ne elukat ovat).

Ja onhan noita vastaavia ”ahkeruuspäivityksiä” vaikka kuinka, vain mielikuvitus on rajana:

”Koirat saivat kahden tunnin juoksulenkin.” – Pakkasin koirat autoon ja ajoin ystävän luo, omat ja ystävän koirat revittelivät pihalla sillä aikaa kun me joimme kahvia ja juorusimme kuistilla.

”Siivosin keittiön” – Laitoin likaiset astiat tiskialtaaseen (tai –koneeseen) ja vein roskapussin. Siirsin homeiset makaronit hellalla olevasta kattilasta biojäteastiaan.

Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme. Sanonta, jolla sain lapsena muuten sananlaskuja paljon viljelevän äitini menettämään hermonsa. Ainakin siinä tilanteessa, kun hän halusi minun auttavan siivoamisessa tai muussa vastaavassa. Mutta kun asettelee sanansa oikein, voi antaa itsestään hyvinkin ahkeran vaikutelman vaikkei todellisuudessa liikauta eväänsäkään.

Ainakin facebookissa…