Vuodatuksella on mukava tapa tilastoida blogikäyntejä, tilastofriikkinä käyn aina aika ajoin niitä tutkailemassa. En sentään näe, ketä täällä käy hengailemassa, mutta päivittäinen käyntien lukumäärä, kellonajat ja käyntien pituudet kyllä rekisteröidään. Ja mikä tärkeintä (lue: hauskinta), millä hakusanoilla tänne on päädytty! Käytetyissä hakusanoissa on selkeästi tapahtunut kehitystä vuoden mittaan, mikä antaa aiheen pitkälle meneviin tieteellisiin (?) johtopäätelmiin.

Keväällä ja ihan alkukesästä selvästi yleisin blogiini tuonut hakusana oli herätysjuhlat, tai herätysjuhlat 2011. Eivät vain tainneet hakijat tarkoittaa ihan sellaisia herätysjuhlia, mitä blogissani käsittelin… Alkukesästä etsittiin myös paljon vinkkejä pihagrillin muuraamiseen, tai pihagrillin rakentamiseen lecaharkoista. Noihin hakuihin löytyi jo vähän apujakin, ainakin yhden kuvan verran.

Sen sijaan ”miss märkä t-paita” –hakua käyttäneet joutuivat pettymään: kuvia ei ollut tarjolla. Pettyneitä oli tuossa kesä-heinäkuun tietämissä välillä lähes päivittäin. Toinen keskikesän suosikkihakusana oli – minusta vähän yllättäenkin – järvikotilo, tai jopa tarkennettuna ”mitä järvikotilo syö”. Tarjoamani valkoapilan varsi ei ehkä ollut se, mitä hakija odotti saavansa vastaukseksi…

Postausten lisääntyessä myös blogiini johtaneiden hakusanojen kirjo on kasvanut. On haettu kaalinyyttien reseptiä ja Prahan ostoskeskuksia. Rannekanavaoireyhtymää on haettu suomeksi ja latinaksi. Kaikkein tuorein haku parin päivän takaa koski tuulipukumuotia. En kyllä yhtään muista, milloin olisin blogissani moista aihetta käsitellyt.

Pari kertaa on hakijan tavoitteena selvästi ollut juuri blogini löytäminen, hakusanana on ollut koirieni nimiä, tai ”onneksi kukaan ei ollut näkemässä”. Nämä saattavatkin olla ainoat kerrat, jolloin hakukoneen kautta blogiini päätynyt on löytänyt etsimänsä. Aika usein kun teksti on lopulta käsitellyt jotain aivan muuta kuin mitä käytetystä hakusanasta olisi voinut päätellä.

Valhe, emävalhe, tilasto. Tilastosta saatava tieto riippuu siitä, miten sitä luetaan ja tulkitaan. Pelmuan tilastojen kanssa jonkun verran työnikin puolesta, ja tulkinnan subjektiivisuus tietyissä tapauksissa on tullut tutuksi. Toisaalta vanhana tietojenkäpistelijänä tunnen myös tietojärjestelmien toimintaperiaatteen ”input – temput – output”, ja siitä loogisesti seuraavan ”bullshit in – bullshit out” –erikoistapauksen. Joka ei (valitettavasti) edes ole niin kovin erikoinen tai harvinainen.

Tämä minunkin tilastotieteilyni kuuluu tuohon erikoistapaukseen. En viitsi käydä läpi kaikkia vanhoja tilastoja, vaan ihan ulkomuistista pudottelen käytetyimpiä hakusanoja. En myöskään mitenkään analysoi tarkemmin googlettajien (tai mitä hakukonetta ovatkaan käyttäneet) motiiveja, sen sijaan heittelen lonkalta arvauksia, mitä eri hakusanoilla on haluttu löytää. Kun lähtötiedot ovat tuolla tasolla, voi johtopäätösten luotettavuudestakin tehdä omat johtopäätöksensä.

Tlastolliset päätelmäni eivät siis millään muotoa täytä ensimmäistäkään tieteellisen tarkastelun perusvaatimusta. Mutta kyllä näin ”vankalta” tieteellisesltä pohjalta on ennekin saatu Iltalehteen raflaavia otsikoita… Pitäisiköhän tarjota?