Tilanne on varmasti jokaiselle tuttu. Toiset törmäävät siihen harvakseltaan, joillekin näin käy tuskastuttavan usein: herää aamuyön tunteina, eikä saa enää uudestaan unta vaikka tuntee selvästi ettei ole vielä nukkunut tarpeeksi. Siinä sitten pyörii sängyssään ja yrittää olla ajattelematta, kuinka paljon (vähän) on aikaa siihen että herätyskello soi ja pakottaa nousemaan uuteen päivään – tyypillisesti puoli tuntia sen jälkeen, kun on vihdoin taas nukahtanut.

Siinä Nukku-Mattia jallittaessa voi yrittää monenlaisia kikkakolmosia. Asiantuntijat neuvovat nousemaan ylös ja tekemään jotain pientä rauhallista puuhastelua, mutta ainakin minä olen silloin niin väsynyt, etten jaksa ajatellakaan ylösnousemista. Itse asiassa en yleensä jaksa edes avata silmiä lukeakseni, vaikka tiedän sen auttavan nukahtamisessa.

Mutta onneksi minulla on ihan oma nukahtamislääke, vieläpä sellainen josta voi nauttia myös aamuyöstä, ilman että tarvitsisi pelätä tokkuraista oloa aamulla. Tuon nukahtamislääkkeen nimi on Tirri, ja sen vaikuttavana aineena on lämpö ja läheisyys. Olen nimittäin huomannut, että tuskailtuani pitkänkin aikaa valveilla pystyn nukahtamaan lähes välittömästi sen jälkeen kun Tirri on hypännyt sänkyyni ja käpertynyt polvitaipeeseeni nukkumaan.

Vanha 90-senttinen sänkyni oli turhan kapea porokoiran kokoiselle lämpötyynylle, jaloissa nukkuva koira pikemminkin haittasi kuin edisti nukkumista. Mutta hankittuani pari kuukautta sitten 120-senttisen version, on tilanne muuttunut täysin – uskomatonta, miten paljon 30 senttimetriä voi vaikuttaa. Tässä uudessa sängyssä uni ei häiriinny vaikka jaloissa nukkuisi useampikin koira, mikä tosin on äärimmäisen harvinaista: tavallisesti kun toinen koira olisi tulossa sänkyyn, väistää sängyssä ensin ollut lattialle.

Yleensä koirat eivät nuku sängyssä kuin vähän aikaa kerrallaan, ja siirtyvät sitten taas muualle. Varsinkaan Siidan tulemisia ja menemisiä en edes huomaa, sillä kun ei ole tapana nojailla, vaan se asettuu jalkopään nurkkaan varoen tarkasti koskettamasta jalkojani. Halti taas ei nykyään enää nuku sängyssä kuin joskus yksin ollessaan.

Mutta Tirri on nojailija. Useimmiten se ennen sänkyyn hyppäämistään päästää pehmeän vingahduksen ja raapaisee patjan reunaa, ja pyytää siten lupaa hypätä sänkyyn. Minun kuuluu siinä vaiheessa kääntyä kyljelleni (useimmiten olen kyljelläni jo valmiiksi) ja vetää jalkoja koukkuun, niin että polvitaipeeseen muodostuu porokoiran kokoinen ”pesä”. Siihen sitten Tirri asettuu kerälle ja nukahtaa tyytyväisesti urahtaen. Ja niin nukahdan minäkin, jos nyt en urahtaen, niin tyytyväisenä kuitenkin. En tiedä mitä turvallisuuden tunnetta polvitaipeeseen nojaileva koira tuo, mutta ainakin minun kohdallani se on todella toimiva nukahtamislääke. Harmi kyllä tämäkään kukko ei käskien laula, eli Tirrin on itse haluttava tulla jalkoihin nukkumaan, kutsumalla se kyllä tulee sänkyyn mutta ei asetu kunnolla nukkumaan.

Kuten varmaan kaikilla muillakin nukahtamislääkkeillä, tälläkin lääkkeellä on sivuvaikutuksensa. Nimenomaan SIVUvaikutuksensa, haittavaikutuksiksi en ainakaan kaikkia niitä sanoisi. Nukahtamislääke voi aiheuttaa riippuvuutta joskus hyvinkin nopeasti: en voisi enää kuvitellakaan elämää koirattomana. Jos joskus jostain syystä yövyn poissa koirieni luota, kärsin selvistä vierotusoireista. Lisäksi nukahtamislääkkeen vaikuttava annoskoko tuppaa ajan myötä kasvamaan. Jossain vaiheessa yksi koira ei enää riitä vaan tarvitaan kaksi, vähän myöhemmin kenties jo kolme. Tarvitaan itsekuria ja päättäväisyyttä vetää raja, jonka yli annoskokoa ei enää suurenneta. Mikä tämä suurin sallittu annostelu on, on jokaisen itse ratkaistava. Minä olen vetänyt oman rajani kolmeen.

Sitten on tietysti hiekka ja koirankarvat sängyssä. Mutta kun vaakaan laitetaan toiselle puolelle kaikki nukahtamislääkkeen edut, ei ole epäilystäkään siitä, kumpi kuppi painaa enemmän…